Irlannin reissu meni hyvin ja ajattelinkin tässä muutaman seuraavan päivän aikana kertoa matkakokemuksista. Aloitan kuitenkin kielteisillä asioilla. Tai oikeastaan kysymys ei ole kielteisesitä asioista, vaan siitä, että mitä tilaa niin sitä myös saa.
Ryanair on halpalentoyhtiö, joka lentää Tampereelta Dubliniin. Lentojen perushinta on todella halpa, mutta varausta tehdessä alkaa huomata, että jokainen erillinen asia maksaa. Esim. oikea check in maksaa erikseen, samoin se, jos haluaa nousta koneeseen ensimmäisten joukossa (omia paikkoja ei ole, joten nopeimmat saavat parhaimmat paikat). Sitten ruumaan menevä matkalaukku maksaa, samoin kuin ruoka lennolla. Ryanair on suunnittelemassa myös uutta säästöohjelmaa, jolloin lentokoneen vessaan tulee kolikkoautomaatti. Näppärää, eikös? Paras olla juomatta ennen lentoa :)
Ryanair käyttää myös Dublinin terminaalin D-osaa. Jolloin koneelta kertyi terminaalikäytäviä pitkin varmaan kilomet
rin kävelymatka varsinaiseen terminaaliin ja matkalaukkujen hakemiseen.Ryanairista on tehty ihan kirjakin. Paul Kilduff, "RUINAIR - How to be treated like shite in 15 different countries... and still quite like it."
Yllä olevassa kuvassa matkalaukut ovat saapuneet jouhevasti Ryanairin omimaan Tampereen 2 terminaaliin. Meijän laukku oli tipahtanut jo matkalla pois hihnalta.
Kielteisenä asiana mainittakoon vielä turvatarkastukset, jotka ovat arkipäivää tietysti kaikkialla. Minäkin sain kaivella käsimatkatavaralaukun pohjalta sateenvarjon, joka olisi pitänyt laittaa erilleen läpivalaisussa. Jokainen sateenvarjoa lentokoneeseen kantava henkilöhän on potenttiaalinen terroristi. Tuli ihan syyllinen olo, kun naama punaisena sain kaivella laukustani sateenvarjoa. Vaimo tietysti lohdutti, että meidän parhaaksihan tätä kaikkea tehdään. Totta, mutta täytyy myöntää, että terroristit ovat saaneet aikaan maailmassa jo todellisen vainoharhaisuuden ja epäluuloisuuden ilmapiirin, joka tuo mutkia viattoman matkaajan matkustusiloon.
Asuinhuoneisto oli myös yllätys. Tai ei siinä mitään vikaa varsinaisesti ollut. Sen piti olla non smoke huoneisto, mutta edellinen asukas oli kyllä kessutellut olohuoneessa sen verran, ettei siellä pahemmin voinut olla. Telkkarikin oli, mutta satelliittiboxi vaati jonkun tunnussluvuvun, jota ei ikinä löytynyt. Pari käytettyä lasia ja pyyhe kertoivat myös edellisen asukkaan läsnäolosta. Joku kaveri kävi kyllä paikan päällä pahoittelemassa tapahtunutta. He kun eivät voi mitään jos edellinen asukas on kiellosta huolimatta polttanut ja jos siivojatytöt olivat olleet hieman huolimattomia. Onneksi kaikki oli maksettu etukäteen, niin hyvitystä hintaan ei enää saatu. Kivaa, eikös?
Mutta lopulta kysymys on asenteesta. Huoneisto oli ihan hyvällä paikalla. Ja kukas nyt tulee Dubliniin asti katsomaan telkkaria, kun ei sitä kotonakaan ole. Kyllähän luxus-palveluakin saa, mutta siitä pitää maksaa hieman enemmän. Tai ainakin löytää oikeat paikat. Internetin kuvan perusteella ei osannut päätellä, että huoneistossa haisi niin pahasti tupakalle.
Mutta kuten jo alussa sanoin. Tässä olivat oikeastaan ne huonot puolet. Hyviä puolia on sitäkin enemmän ja niistä aion kohta kertoa lisää. Kuvien kera tietty.
