Mitkä ovat heikkouksiamme?
Tämä on hyvä kysymys, johon paasto tuo vastauksia. Niin kauan kuin elämme tietynlaisessa yltäkylläisyydessä ja pitäydymme tiivisti oman mukavuusalueemme sisäpuolella niin tuskinpa löydämme itsestämme paljoa heikkouksia. Omasta mielestämme olemme varmasti kärsivällisiä ja nöyriä, emmekä myöskään ole vatsanpalvontaan taipuvaisia. Kuvittelemme olevamme omassa elämässä ja hengellisessä kilvoituksessa vahvoja ja ajattelemme, että sielunvihollisella ei ole mitään otetta meihin. Se on kuitenkin kaikki harhakuvitelmaa.
Sielunvihollinen koettelee nimenomaan silloin kun ihmisillä on halu pyrkiä lähemmäksi Jumalaa ja kasvaa rakkaudessa. Mikäli tätä yritystä ei ole, niin ei sielunvihollisen tarvitse nähdä vaivaa sellaisen ihmisen koettelemisessa.
Paastossa tarkoitus on lähestyä Jumalaa ja myös kasvaa rakkaudessa lähimmäistämme kohtaan. Kun aloitamme paaston, niin silloin meitä myös koetellaan. Ja kun paaston kautta siirrymme oman mukavuusalueemme ulkopuolelle, niin silloin myös alamme nähdä itsessämme heikkouksia mitä emme voineet edes kuvitella meissä olevan.
Esimerkiksi kuvitelma omasta erinomaisesta kärsivällisyydestämme voi osoittautua vääräksi. Emme välttämättä halua vielä siinäkään vaiheessa uskoa, että vika olisi meidän omassa heikkoudessamme, vaan me kuvittelemme, että juuri paaston aikana muut ihmiset alkavat jostain syystä tietoisesti ärsyttämään ja kiusaamaan meitä tavanomaista enemmän.
Mutta eivät muut ihmiset todellisuudessa ryhdy paaston aikana meitä kiusaamaan, vaan meidän omat heikkoutemme ja juuri kärsimättömyytemme nousee tuolloin esille. Suuttumuksen ja turhautumisen sijaan meidän tulisikin ensimmäisenä katsoa peiliin ja kysyä, että tällainenko ihminen minä todellisuudessa olen?
Aivan sama periaate koskee myös vatsanpalvontaa ja yltäkylläisyyttä. Luulemme, että emme ole riippuvaisia jostain tietystä ruuasta tai herkuista. Mutta kun olemme aloittaneet paaston, niin huomaammekin olevamme kiintyneet ja jopa suoraan sanottuna riippuvaisia sellaisista asioista, jotka ovat meille täysin turhia.
Me emme näitä asioita välttämättä tajua ennen kuin olemme aloittaneet tuon todellisen paaston. Kun huomaamme omat heikkoutemme, niin älkäämme olko siitä tarpeettoman masentuneita tai surullisia. Oikeastaan meidän pitäisi olla iloisia siitä, että olemme löytäneet tarkalleen ne asiat joissa voimme ryhtyä kunnostautumaan.
