Mutta entäs tuo sivistävä kirjallisuus sitten? Nyt olen hieman hurahtanut psykologiaan. Tämä johtuu osaltaan siitä, että olen huomannut sen auttavan minua omassa työssäni. Tarkoitus ei ole missään nimessä ryhtyä sillä alalla ammattiauttajaksi, mutta sielunhoitajana on hyvä oppia tuntemaan tiettyjä kaavoja, joita me ihmiset noudatamme.
On oikeastaan järk
yttävää huomata, kuinka herkkiä lapset psyykkisesti ovat. Tai voisi sanoa ennemmin, että kuinka paljon lapsuuden traumat heijastuvat aikuisikään. Eräs helpoimmista tavoista tehdä ihmisestä huonon itsetunnon omaava tai syyllisyydentuntoon taipuvainen on se, ettei huomioi häntä lapsena. Tosiasia on, että lapsi tarvitsee paljon huomiota ja hyväksyntää. Jollei hän saa sitä, niin silloin syntyy jo traumoja, jotka heijastuvat aikusikään asti. Täydellinen välinpitämättömyys voi kirjaimellisesti pilata ihmisen elämän. Pelottavaa, eikö olekin?Lasten kasvatuksessa panokset ovat siis korkeat... Josta tulikin mieleen, että kenties nyt olisi parempi lopettaa tämä kirjoittelu tältä päivältä ja kaapata lapset pois telkkarin äärestä. Teen juuri nyt sitä mitä ei pitänyt tehdä.
