Minulla on joskus paha tapa moittia 5-vuotiasta tytärtäni lapselliseksi, kun tämä tekee jotain todella typerää. Mutta milloin aikuinen ihminen on lapsellinen?
Onko lapsellinen ihminen sellainen, joka tekee hassuja asioita, esimerkiksi pelaa tietokoneella huomattavan paljon, puhuu alatyylisiä juttuja, pukeutuu ja käyttäytyy oudosti yms? (Pakko myöntää, että tässä voi kohta myöntää itse olevansa hieman lapsellinen).
Mutta pohjimmiltaan nuo ovat aika ulkoisia asioita, vaikka nekin varmasti täyttävät "lapsellisen" ihmisen normit. Näen asian hieman enemmän henkisellä tasolla olevana kysymyksenä. Lapsellinen aikuinen haluaa samat asiat itselleen, mitä kaverilla/naapurillakin on. Jos hän ei saa, mitä hän haluaa, niin hän alkaa itkeä tai vähintäänkin kiukutella. Lapsellinen aikuinen on usein huono häviäjä, joka suuttuu toisen menestyksestä. Lapsellinen aikuinen näkee, että toisen ihmisen lahjakkuus on häneltä pois ja alkaa suhtautua tähän vihamielisesti (palaan tähän asiaan jonain toisena päivänä).
Lapsellinen aikuinen on yksinkertaisesti kateellinen ihminen. Tällainen lapsellisuus voi olla hyvinkin vaarallista, sillä aikuinen ihminen saa paljon enemmän tuhoa aikaan suuttuessaan kuin lapsi. Kenties lapsellista tämä kateus ja suuttumus on juuri siksi, että vaadimme jotain mikä ei meille kuulu. Tai jos kuuluukin, niin meidän tulee nähdä itse vaivaa sen saavuttamiseksi.
Voiko tällaisesta lapsellisuudesta muuten parantua tai kasvaa ulos?
- Hyvä kysymys!
