Huomenta kaikille!
Tässä ollaan taas oltu jo pitemmän aikaa hereillä. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että aamulla tulee aikaisemmin valoisaa... ja lasten unirytmi on täysin sidoksissa siihen....hohhoijaa.
Nyt rupeaa palautumaan mieliin, miksi meillä oli aiemmin pimennysverhot.
Eipä mitään. Aamulla on usein hyvä vire päällä ja jaksaa tehdä yhtä jos toista. Iltapäivällä tulee sitten hetkellinen väsymys.
Mutta koska aamut ovat omaltakin osalta muuttuneet helpommiksi niin on pakko kai uskoa, että olen alkanut vanhentumaan. Ennen sitä pystyi nukkumaan vaikka kuinka pitkään, mutta nykyään klo 9 on muuttunut ehdottomaksi maksimiksi. Jokin maaginen voima vain saa minut silloin hereille. Tätä ennen ovat lapset tosin saanet minut jo 6.30-7.30 hereille, joten harvemmin tuo maaginen sisäinen kelloni pääsee oikeuksiinsa.
Opiskeluaikana sitä pystyi kyllä nukkumaan ihan mahdottoman paljon. Aamulla sai kammettua itsensä kirkkoon ja aamiaiselle ja tämän jälkeen aamutorkuille. Sitten päivän työtä, ehkä iltapäiväunet. Sitten illalla pystyi ottamaan vielä iltaunet ja yöllä sitä sitten kukuttiinkin hereillä aika myöhään. Yö oli toisaalta kollektiiviasumisessa parasta aikaa, koska ulkopuolisia häiriötekijöitä oli hyvin vähän. Suurin osa ihmisistä nukkui siihen aikaan.
Seminaarissa taisi olla jonkinlainen unipöpö, koska niin hyvin siellä nukutti. Pitäisköhän käydä hakemassa sitä pöpöä johonkin purkkiin, että vois sitten esimerkiksi lomalla nukkua tosi pitkään...
