No niin. Huomenna käypi matkani kohti Valamoa. Siellä alkaa jonkin sortin koulutus, jonka sisällöstä en ole täysin tietoinen. Suhtaudun asiaan kuitenkin hyvin myönteisesti. Vihdoinkin meillä on mahdollisuus saada koulutusta, joka hioo työelämässä tarvittavia taitoja paremmaksi.
Jatkuva koulutus ja uudistuminen on tarpeellista kaikille. Odotan pelolla sitä päivää, jolloin kuvittelen olevani niin hyvä, että en tarvitse enää koulutusta tai uudistumista. Sitä voisi luonnehtia lopun aluksi. Kulkeeko jossain tietyssä iässä sellainen näkymätön raja, jonka jälkeen ihminen luutuu toimimaan tietyn kaavan mukaan? Tämän luutumisen jälkeen ihminen ei enää mieti, että voisiko asioita tehdä tehokkaammin, yksinkertaisemmin ja pienemmällä vaivalla. Hommat on vain tehtävä niin kuin ennekin on tehty, koska se on tuttua ja turvallista.
"Meillä kun nämä asiat totuttu tekemään näin..." Ilmeisesti tämä lausahdus kuvaa myöskin sitä, että sen kyseisen ihmisen aivot ovat siirtyneet silloin tyhjäkäynnin puolelle.
On kuitenkin totisinta totta, että kaikilla työsaroilla uusi sukupolvi alkaa olla jo mukana remmissä. Heillä olisi varmasti paljon uusia ideoita ja työskentelytapoja mielessään. Motivaatiokin on varmasti enemmän kuin kohdallaan.
Vastassa on kuitenkin ikävuosien tuoma toimintatapojen kuilu. Oppivatko vanhat parrat heiltä jotain uutta, vai pitääkö nuorten juippien kangistua kaavoihin aiemmin? Kas, siinäpä kysymys...
