Millainen maa Irlanti on?
Yritän olla rehellinen: Ei lähestulkoon harmainta hajua. Olisin hullu, jos väittäisin tietäväni jotain toisen maan kulttuurista 4 päivän vierailun perusteella. Pakko kuitenkin jotain kertoa, muutenhan joku luulee, että olen oikeasti istunut 4 päivää tupakansavuisessa asunnossa katselemassa telkkaria.
Ihmiset ovat todella mukavia. He katsovat silmiin ja hymyilevät. Vaimoni kysyi tietä rautatieasemalle eräältä vanhalta rouvalta. Hän aloitti tiedustelunsa sanoen: "Excuse me?" Johon tämä vanha rouva vastasi: "Yes Dear?" Muutoinkin ihmiset olivat auliita auttamaan jos tilanne sitä vaati. Ystävällinen ilmapiiri loi hyvin kodikkaan olon.
Yleisesti voisi siis sanoa, että ilmapiiri on vapautuneempi ja ystävällisempi kuin Suomessa. Turistina oleminen ei myöskään tuntunut pahalta. Ainahan löytyy maailmalta paikkoja, joissa turistit ovat B-luokan porukkaa, joilta kuuluu vedättää mahdollisimman paljon rahaa. Tätä oloa ei missään vaiheessa syntynyt. Ainakin Dublinissa oli paljon ulkomaalaistaustaista porukkaa. Ehkä tämä osaltaan on auttanut siinä, ettei paikallisilla ole ennakkoasenteita muita kohtaan.
Liikennekultturi on hieman toisenlainen, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Jalankulkijoille liikkennevalot ovat yhdentekeviä. Jos autoja ei ole lähietäisyydellä, niin yli mennään tukka hulmuten. Tämä vaatii suomalaiselta hieman totuttelua. Meillähän on normaalia seistä tien poskessa useampi minuutti, vaikka tie olisi täysin autio. Yllä oleva kuva on otettu O'Connel streetiltä, jonka keskipisteenä on korkea piikki nimeltä "Spire".
Ruoka on hyvää, suhteellisen edullista ja palvelu pelaa. Pitää nyt tässä heti korjata ennakkoasenteita sen suhteen, että joka paikasta ei saa Fish'n chipsejä. Turha Suomessakaan on pyytää Rossosta tai siitä paremmasta paikasta makkaraperunoita. Grillit ovat sitä varten. Todella hyvän lounaan saa 10 eurolla +juomat siihen päälle. Kauppojen hinnat olivat elintarvikkeiden suhteen hieman halvemmat, jotkin tuotteet olivat ihan meikäläisten hinnoissa. Kosmetiikan ja vaatteiden hintoihin en ota kantaa.
Vaimolle meinasi tulla jo toisena päivänä hätä, kun ei oikeata kahvipaikkaa löytynyt. Kuinka ollakaan minä keksin "hyvän" oikoreitin asemalle ja vajaan tunnin harhailun jälkeen löytyi täysin vahingossa hänelle niin rakas Starbucks. Alla olevassa kuvassa suunnistettaan jo seuraavalle rastille. Pubeista kerron sitten myöhemmin lisää...
