Ja kerran vielä Irlantiin... ainakin tässä blogissa.
En ole paljolti kertonut paikallisista pubeista. Täytyy häpeäkseni myöntää, että kävimme niissä suhteellisen vähän. Itse asiassa menimme myös nukkumaan joka ilta suhteellisen varhain. Mutta paikkoina ne olivat hyvin tunnelmallisia. Alan nyt ymmärtää, mitä Suomessa on yritetty hakea baarien sisustuksella... vaikka se ei vielä itsessään riitä. Tarvitaan myös yksi asia sen lisäksi, nimittäin: "Craic" = hyvä meininki (näin vapaasti suomennettuna).
Kuten jo aiemmin on todettu, irlantilaiseen luonteenlaatuun kuuluu myönteinen asenne ja hauskanpito. Heillä se tulee esille lauluina, nauruina tai jopa kujeiluina. Meillä päin yleensä kiroillaan, itketään ja vedetään illan päätteksi jotakuta nakkikioskilla turpaan. Ehkä hieman kärjistin asioita, mutta oletan että ymmärsitte idean.
Kun kysyimme, että miten teillä pyhän Patrickin päivää vietetään, niin vastauksena oli, että silloin monet menevät pubeihin, koska siellä on silloin hyvä CRAIC. Voiko hyvää meininkiä keinotekoisesti luoda? Tuskinpa vain. Vähän harmittaa, ettei reissumme ollut kaksi viikkoa myöhemmin. Silloin olisi varmasti päässyt osalliseksi tuosta Patrickin päivän juhlatunnelmasta.
Vaikuttaa muuten siltä, että Suomi on niitä harvoja maita joissa "baaribyrokratia" vallitsee ja hallitsee. Tämä on varmasti ihan itse keksimäni sana, joten se vaatii hieman selvitystä. Tällä tarkoitan siis esimerkiksi mittalasien käyttöä annostelussa, mutta se voi liittyä myös aukioloaikoihin ja jopa hintoihin. Yleisestihän byrokratian tarkoituksena on taata jokaiselle tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu. Se on kohtuullista ja oikein... mutta jotenkin sitä tuntee tunnelman vapautuneemmaksi silloin, kun baarimikko lorottaa jotain juomaa lasiin ilman sen kummempia mittakuppeja ja kippoja...
