Kävin lasten kanssa myös Naantalissa ja Muumimaailmassa. Tiesin että tästä tehtävästä en selviä yksin, joten mukana oli myös äitini ja siskoni. Siitä huolimatta töitä riitti kaikille, sillä niin vikkelästi lapset siirtyivät paikasta toiseen. Eläväistä sorttia kun sattuvat olemaan.
Joku on keksinyt kyllä muumeista aika hyvän bisneksen. Pieni saari ihan Naantalin tuntumassa. Tehdään sinne muutamia rakennuksia ja pistetään paksuihin muumipukuihin sonnustautuneet tyypit pomppimaan siellä lasten halattavana. Nämä pukutyypit siis eivät puhu eivätkä pukahda. Ainostaan Pikku-Myy ja Nuuskamuikkunen, kera joidenkin muiden puhuvat.
Joka tapauksessa...tämä lysti maksaa 20 euroa per henkilö...siis lapset myös. Olikos alle neljä vuotiaat ilmaisia vai mitenkös se nyt menikään, mutta kukkaro keveni mukavasti, kun viisi henkeä kävi noin parin tunnin ajan tuolla "houkutusten saarella".
Lapsilla oli tietysti kivaa. Muumitalon tuntumassa oli aikamoinen liuta lapsia vanhempineen. Lapset halasivat ja kättelivät kilvan noita ihmisparkoja, jotka olivat kuuman kesäpäivän kunniaksi pukeutuneet noihin paksuihin pukuihin. Ihan sääliksi kävi.
Vanhemmilla oli täysi työ pitää silmällä lapsia, jotka siinä hötäkässä katosivat vähän väliä näköpiiristä. Jos olisin ennakoinut tilanteen ajoissa, olisin sitonut jotkut isot punaiset rusetit tyttöjemme hiuksiin.
Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta stressaava se kyllä oli. Ensi vuonna menemme sitten johonkin eläintarhaan katsomaan oikeita karvaisia otuksia.
