Irlanti on valtaosaltaan roomalaiskatolinen maa. Tämä tuli esille monella tapaa. Tietysti ensimmäisenä pisti silmään kirkot, joita oli lähes joka toisessa kortelissa. Kirkot olivat usein suuria ja vaikuttavan näköisiä.
Myönteistä kirkoissa oli myös se, että käytännössä ne kaikki olivat avoinna ja useassa oli keskellä päivää jumalanpalveluksia, joissa oli myös kansaa paljon. Ainakin minun mieltä tämä lämmitti. Sanokoot kuka tahansa ja mitä tahansa, mutta terve uskonnollisuus on terveen ihmisen merkki. (On olemassa myös epäterveellistä uskontoa, mutta siitä joskus toiste sitten).
Matkamme ajoittui Suureen Paaston, jota luonnollisesti myös Irlannissa vietetään. Yllättäen huomasimme paaston näkyvän myös elokuvateattereissa. Ennen varsinaisen elokuvan alkua tuli n. 15 minuuttia mainoksia, joista yhdessä kehoitettiin laittamaan paastona rahaa johonkin hyväntekeväiskohteeseen. Muutoinkin katukuvassa näki aika ajoin mainoksia, joissa mainittiin paasto ja hyväntekeväisyys. Aika hieno homma!
Katukuvasta puheenollen aikuisviihdepaikkoja ei liiemmin näkynyt. En tiedä, että onnistuimmeko kiertämään määrätynlaiset kadut ihan vahingossa. Uskon ennemmin, että uskonnolla on tässäkin asiassa merkitystä. Samoin irlantilaisten iloinen ja myönteinen elämänasenne voi myös liittyä uskontoon.
Tämä on muuten asia, johon vielä palaan. Sanonpahan jo tässä vaiheessa, että terve uskonnollisuus vaikuttaa myönteisesti ihmisen psyykkiseen tasapainoon ja koko elämänasenteeseen. Oikeat uskovaiset eivät ole hapannaamoja tai fundamentalisteja... he ovat ihmisiä, jotka omaavat hyvin myönteisen elämänasenteen. Ihan niin kuin nuo irlantilaiset...
