Muistoja taas

Pienet asiat voivat synnyttää muistoja lapsuudesta. Tein lapsille pastaa ja heitin siihen päälle hitusen persiljaa, mitä löysin jääkaapista. Rouskuttaessani tuota persiljaa ajatukseni palasivat takaisin mummolaan. Mummolla oli kasvimaa, jossa kasvoi mm persiljaa. Hän muistutti minua usein siitä, kuina terveellistä oli syödä esimerkiksi kasviksia. Mummolassa oli myös paikka, josta löytyi tosi hyviä metsämansikoita.

Mummola on edelleen olemassa ja tätini asuu siellä. Tietysti pihapiiri on hieman muuttunut ja mummo ja ukki ovat kumpainenkin siirtyneet jo iankaikkisuuden puolelle. Lapsen silmin paikka näytti muutonkin aika paljon erilaiselta. Nyt jäin miettimään, että minkälainen paikka mummola olisi ollut näin aikuisen silmin katsottuna. Kuinka paljon erillainen se olisikaan ollut?

Muistan myös sen, että lapsena ja nuorena usein mietin, että minkälainen ihminen olisin aikuisena ja miltä minä näyttäisin. Jotenkin tuntuu, että kun peiliin vilkaisee, niin paljon muutosta ei ole tapahtunut. Aika on kyllä kulunut todella vauhdilla. Ehkä suurin vastuu tässä vaiheessa on luoda hyvät puitteet omille lapsille, että heilläkin sitten syntyisi hyviä lapsuudenmuistoja persiljasta ja vähän muustakin...