Yleensä sellaiset jutut jättäisi väliin aivan ilomielin, vaikka niitä joutuukin aika ajoin kuuntelemaan. Nyt on kuitenkin niin, että kritiikistä pitäisi olla erittäin kiitollinen!
Ihminen sokeutuu ajan mittaan omaan toimintaansa, eikä lopulta huomaa mitä kaikkea hän tekee vaikeamman kautta tai suoraan sanottuna ihan väärin. Krittiikki palauttaa ihmisen takaisin oikeille raiteille. (Tietysti, aina löytyy krittiikkiä joka ei ole niin kehittävää, mutta on hyvä rauhallisesti kuunnella ja pohtia senkin merkitystä).
On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät saa paljoa palautetta. Usein he ovat esimiesasemassa olevia henkilöitä tai sitten muutoin silmäätekeviä, joita ei ole soveliasta arvostella. Voi vain kuvitella minkälaista vääristymää alkaa vuosien varrella syntyä, kun tällainen ihminen porskuttaa eteenpäin, uskoen oman toimintansa olevan täydellistä.
Ongelmana on usein myös se, että tällainen ihminen saattaa nopeasti ylittää sen pisteen, ettei hän edes kykene ottamaan tuollaista kriittistä palautetta vastaan. Hän siis suuttuu ja loukkaantuu verisesti tuolle palautteen antajalle, jota silloin pidetään toisarvoisena ihmisenä, sellaisena joka ei tiedä hölkäsen pöläystä näistä asioista.
On siis vaarallista olla esimies tai silmäätekevä. Harvat uskaltavat antaa palautetta ja ne jotka antavat saavat kuulla kunniansa. Sitten taas ne joilla olisi valtaa ja voimaa antaa tällaisille ihmiselle oikeutettua kritiikkiä eivät sitä tee. Päinvastoin. Virheitä ja muita suoranaisia väärinkäytöksiä vähätellään ja mielummin lakaistaan maton alle, niin ettei suuri yleisö saa niistä tietää mitään. Ja kuten arvata saattaa, tällöin ego senkun komistuu ja suurenee, kunnes ei meinaa edes mahtua ovesta sisälle.
On olemassa opinahjoja, joissa jokaisen suorituksen jälkeen käydään keskustelua ja annetaan palautetta jokaisen toiminnasta. Englannin kielinen sana taitaa olla kutakuinkin "debriefing". Tarkoitus on löytää puutteita omasta toiminnasta ja kasvaa ja kehittyä paremmaksi. Olen kuulut myös sellaisista kouluista, joissa oppilas joka ei suostu ottamaan kielteistä palautetta vastaan potkaistaan pihalle. Ja miksikö?
No siksi, ettei tällainen ihminen ole kehityskelpoinen. Jos kasvu ja kehittyminen pysähtyy niin se on todellisuudessa alamäkeä. Päivän sanat ovat kasvu, kehitys ja uudistuminen. Ihminen, joka ei tähän kykene, ei voi myöskään kehittyä tai kehittää omaa yhteisöään. Hänestä tulee lopulta kehityksen ankkuri. Ja se on kuulkaas surullista!
Suuren egon omaavalla ihmisellä pää hipoo kattoa!!!
Joten muistakaa palauttaa minut maan pinnalle aina kuin mahdollista. Eli antakaa kehittävää ja kriittistä palautetta. Ja kuten ystäväni Juhani Matsi on josus sanonut: "Kehua voi sitten selän takana."
