Elämä rullaa perinteisellä radallaan. Käytännössä siihen kuuluu perhe ja työ. Mutta olen tässä hieman miettinyt, että minulla ei ole ollut aikoihin mitään oikeata harrastusta. Yritän silloin tällöin lukea jotain psykologista kirjaa, mutta eihän se ole oikeastaan mikään harrastus. Sehän 100% tukee työtäni, jolloin se kuuluu työhön.
Postimerkkejä en jaksa enää kerätä. En oikein jaksa ryhtyä myöskään rakentelemaan pienoismalleja, jo ihan siitäkin syystä, että kaksi pientä lasta samassa talossa voisivat myötävaikuttaa väärällä tavalla lopputulokseen.
Urheilu on myös jotenkin jäänyt taka-alalle, vaikka se voisi olla kuitenkin ihan tarpeellistakin. Minua kyllä kiinnostaisi lennellä ultrakevyellä lentokoneella, mutta mutta...riskinsä siinäkin. Ja se kone maksaa varmaan lähemmäs 50.000, joten sen rahan saisi varmaan hyödyllisemminkin käytettyä.
Japanin kielen opiskelu kyllä kiinnostaisi, mutta epäilen omia kykyjäni. Mitä hyötyä on japanin opiskelusta? Ei varmaan paljoa mitään, mutta olisi siinä se hyvä puoli, että sillä ei ole mitään tekemistä työn kanssa. Kirjainmerkistöä on kolmea eri tyyliä: "kanji", "hiragana" ja "katakana". Jos nyt ryhtyisin opiskelemaan japania, niin tuo hiragana olisi varmaan se, mistä pitäisi aloittaa.