KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Halloween - ilmiö


Palmusunnuntaina noidat pomppivat ovelta ovelle  ja pyhäinpäivänä melkeinpä samalla verukkeella harjoitetaan leikkimielistä noituutta, käydäänpä joissakin paikoissa taas samalla tavoin ovelta ovelle kerjäämässä karkkia. Eihän se mitään muuta ole kuin kerjäämistä, sillä ei näiltä noidilta mitään siunattuja virpomavitsojakaan ole taloon lahjaksi jätetty. Jotta vellit ja puurot olisi varmasti kunnolla sekaisin, niin Jyväskylässä Kristuksen syntymäjuhlaan valmistaudutaan mitä ilmeisimmin nyt loitsujen kyydittämänä (Keskisuomalaisen uutinen). Jyväskylän ev. lut. seurakunnan kirkkoherra reagoi tähän asiaan ihan oikealla tavalla (Kotimaa24 uutinen).

Tämä pistää miettimään, että mikä tässä kaikessa nyt oikein mättää?  Meillä Suomessa moniin kristillisiin juhliin on saatu tätä nykyä sotkettua Harry Potter ja muut noidat. Kaupallisuuden piikkiin voi pistää tietysti paljon. Ja hyvinhän olemme tämän amerikanmeiningin sisäistäneetkin. Kyllä kristillisissä juhlissa saa nyt vähän noituutta olla mukana, jos se saa lapset ostamaan kaikenmaailman asiaankuuluvaa tilkettä ja sälää. Sehän lisää myyntiä ja sehän ei voi olla pahasta. Lisäksi lapsilla on hauskaa.

Mutta miksi ihmiset sitten hiljaa hyväksyvät näiden perinteiden kaupallistumisen ja monessa suhteessa myös niiden sisällön täydellisen vesittymisen?
Ehkä taas siitä tutusta syystä, että kaikki on niin hyvin maallistunutta. Kristillisten juhlien merkitystä ei enää ymmärrettä ja uskonnolliset asiat niputetaan nyt samaan kategoriaan luudalla lentävien noitien kanssa. Kristus on jotain yhtä epämääräisen yliluonnollista kuin taikatemppuja tekevät noidat, joten hyvinhän niitä nyt voi hieman keskenään sotkea.

Kun perinteitä ja niiden merkitystä ei enää tunneta, niin kaikki on silloin sallittua. Ja sitten tässä vielä kehdataan vähentää koulujen uskontotunteja, jotta seuraavat sukupolvet eivät varmaan kohta tiedä joulunkaan todellista merkitystä! - No sehän on se päivä, jolloin joulupukki syntyi. Eikös niin?

Me olemme murentamassa pyhien kalenteria juhlapäivä juhlapäivältä. Kohta kaikkiin juhliin valmistaudutaan pakollisella ostoskeskusreissulla. Juhlien todellista merkitystä ei ymmärretä, eikä se ihmisiä oikestaan kiinnosta. Kaikki on sisällöltään kuin häkää: väritöntä, mautonta ja hajutonta. Ulkoisesti kaikki voi olla hyvinkin hienoa ja toinen toistaan loistavammat jouluvalot vilkkuvat talojen ikkunoissa. Ne eivät kuitenkaan juhlista enää maailmaan syntynyttä Vapahtajaa, vaan sitä, että taas voimme muutaman päivän porsastella ihan hyvällä omallatunnolla ja nauttia siitä hetken hurmasta kun satoja euroja on kaadettu taas kerran kaupallisuuden pohjattomaan kaivoon. Jouluna enemmän kiinteässä muodossa ja uutena vuotena raketteina ilmaan ja loput nestemäisenä kurkusta alas. Sitten voidaankin alkuvuodesta krapulassa tehdä lupauksia siitä, että ei enää koskaan mitään tällaista.

Mutta palataanpa takaisin alkuun ja joulukauden aloittavaan loitsuun. En tiedä miten kristitty ihminen voisi rautakangesta vääntää näille kaupallisuuden ja maallistuneisuuden kyllästämille ihmisille sen miltä tuntuu, kun itselle tärkeät juhlat käytännössä turmellaan kokonaan.
Miltä teistä tuntuisi jos itsenäisyyspäivänä voisimmekin ennemmin muistella Josef Stalinia ja hänen panostaan maamme hyvinvoinnin kannalta.
Varmaan pahuksen kärjistetty vertaus monen mielestä, mutta yhtä paljon minä löydän yhtäläisyyksiä Jeesuksen ja noituuden välillä.