KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Johannes Krysostomos (opetuspuhe)

Kirkkomme viettää tänään suuren esipaimenemme ja opettajamme pyhän Johannes Krysostomoksen juhlaa. Me tunne hänet varmasti parhaiten juuri hänen nimeään kantavasta liturgiasta, jota me juuri nyt olemme toimittamassa.

Pyhä Johannes Krysostomos on antanut meille kuitenkin hyvin paljon hengellisiä rikkauksia, joista me emme ole välttämättä tienneet mitään. Ehkä keskeisintä hänen elämässään ovat olleet lukuisat opetuspuheet ja kirjoitukset, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Pyhä Johannes oli niin lahjakas puhuja, että hän sai juuri tämän vuoksi lisänimen "Krysostomos", eli "kultasuu".

Se, mikä on meidän kannaltamme valitettavaa on se, että ainoastaan hyvin pieni osa kaikista kirkkoisiemme kirjoituksista on käännetty suomen kielelle. Onneksi käännöstyötä on ryhdytty viime vuosien aikana tekemään tiiviimmin ja saammekin jo lukea myös pyhän Johannes Krysostomoksen opetuspuheita, eli homilioita suomen kielellä.

Mutta mitä pyhä Johannes sitten opetuspuheissaan halusi sanoa kansalle.
- Hän toi hyvin selvästi tiettäväksi sen, että tämän maailman rikkaudet, huvitukset ja vallantavoittelu eivät voineet johtaa mihinkään hyvään. Hän myös piispana otti kantaa papiston, kanssapalvelijoittensa, eli muiden piispojen ja jopa hallitsijoittensa laiminlyönteihin. Tämän vuoksi pyhä Johannes sai paljon vihamiehiä ja tästä syystä hänet lopulta myös karkotettiin.

Mutta eihän pyhä Johannes missään nimessä toiminut väärin tuomitessaan tällaiset epäkohdat. Hänellä oli sitä samaa rohkeutta kuin Kristuksella, joka toi selvästi esille ne kaikki vääryydet ja epäkohdat, jotka maailmassa vaikuttivat. Luonnollista olikin, että ne jotka olivat toimineet väärin, eivät halunneet nähdä omia virheitään, tai ainakaan niin, että joku siitä julkisesti huomautti.
- Tämän vuoksi Kristusta ja kaikkia hänen esimerkkinsä mukaan toimineita henkilöitä on vainottu ja vainotaan edelleen.

Aina löytyy niitä ihmisiä, joiden arvomaailmassa korostuu omaisuuden ja vaikutusvallan tärkeys. Kristus on kuitenkin opettanut, että omaisuus ja vaikutusvalta eivät itsessään vie meitä lähemmäksi Jumalaa. Päinvastoin, monissa tapauksissa väärällä tavalla käytettynä ne itse asiassa loitontavat meitä lähimmäisistämme ja Jumalasta.

Seuraavaksi lainaan pyhää isäämme Johannes Krysostomosta, kun hän puhuu siitä, ettei ihminen pysty yhtä aikaa palvelemaan Jumalaa ja mammonaa, eli maallisia rikkauksia:

"Jos siis palvelemme toista, emme alistu toisen vallan alaisuuteen. Ja onko mitään karvaampaa kuin rahan himo? Se ei tuo mielihyvää vaan huolia, kateutta, juonittelua, vihaa, panettelua ja tuhansia muita hyveen esteitä: velttoutta, himokkuutta, ahneutta, juopottelua.

Nämä tekevät vapaista ihmisistä orjia ja vieläpä paljon pahempia orjia kuin ne, joita ostetaan hopeisin rahoin, sillä heistä ei tule ihmisten orjia vaan kaikkein vakavimpien sielun himojen ja sairauksien orjia. Sellainen uskaltaa vieläpä tehdä mitä tahansa mikä ei miellytä Jumalaa eikä ihmisiä, ettei kukaan vain veisi häneltä pois tätä orjuutta.

Voi katkeraa orjuutta, voi perkeleellistä hirmuvaltaa! Onhan kaikkein pahinta, että tuollaisten pahuuksien valtaan joutuessamme me vain nautimme niistä ja pidämme kiinni kahleistamme. Asumme vankilassa, joka on täynnä pimeyttä, emmekä edes halua astua ulos valoon, vaan taomme pahan entistä lujemmin kiinni itseemme ja riemuitsemme sairaudessamme.
Ja siksi emme voi vapautua siitä, vaan olemme huonommassa tilanteessa kuin ne, jotka työskentelevät kaivoksissa kärsien tuskallisia vaivoja pääsemättä nauttimaan niiden hedelmistä.

Mutta kaikkein pahinta on, että jos joku tahtoo vapauttaa meidät katkerasta vankeudestamme, me emme suvaitse sitä vaan hermostumme ja suutumme. Tässä suhteessa me emme ole yhtään mielipuolia kummempia - paremminkin me olemme paljon kurjemmassa tilassa kuin kukaan heistä, jos emme edes tahdo vapautua omasta hulluudestamme." [Johannes Krysostomos II, s.305]

Esimerkiksi tällä tavoin pyhä Johannes opetti aikalaisiaan ja myös meitä siitä, että miten käy ihmisen joka ajautuu Jumalan sijaan palvomaan kaikkea maallista.

Mutta vaikka pyhä Johannes olikin monin paikoin hyvin kovasanainen opetuksessaan, niin kaiken taustalla oli kuitenkin huoli siitä, että ihmiset eivät etääntyisi pois Jumalasta. Hän osoitti suoraan sen, mikä oli oikein ja mikä väärin. Erityisen ankara hän oli niitä kohtaan joiden olisi pitänyt olla hengellisenä esimerkkinä muille. Tämän vuoksi hän julkisesti saattoi moittia pappeja, piispoja ja hallitsijoita.
- Ja jos muistelemme, niin samalla tavoinhan Kristus moitti fariseuksia ja lainopettajia, joiden olisi pitänyt olla esimerkkinä juutalaisille.

Pyhän Johannes Krysostomoksen halu ohjata ihmisiä toimimaan Kristuksen esimerkin mukaan, hänen taipumattomuus hengellisissä asioissa asettavat hänet myös meille hyväksi esimerkiksi. Mekään emme saisi antaa ympäröivän maailman ohjata meitä sellaiseen suuntaan, että unohdamme Jumalan valtakunnan ja ryhdymme rakentamaan kaikkea maallisten asioiden varaan.

Ehkä suurimpana lahjana meille on pyhä Johannes antanut meille tämän liturgiajumalanpalveluksen rukoukset, joiden välityksellä me avuksihuudamme Jumalaa, jotta Hän kääntyisi meidän puoleemme ja tekisi meidät arvolliseksi vastaanottamaan Pyhät Lahjat.


Pyhän Johannes Krysostomoksen esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda meitä. Amen.

torstai 3. marraskuuta 2016

Nykyviihteen ulkopuolella


Joku voisi sanoa, että urheilun ja muun viihteen osalta vuosi on ollut tapahtumarikas. Perustan tämän ajatuksen sille, että minäkin olen kaikesta välinpitämättömyydestäni nykyviihdettä kohtaan joutunut vastaanottamaan tällaista tietoa puolivahingossa. Uskoisin, että facebookin käytön lopettaminen voisi tiivistää huomattavasti niitä saumoja, joista tätä hölynpölyä vielä tihkuu eteeni. En tiedä onko tässä nyt kyseessä itsensä kehuminen, mutta kerronpa kuitenkin millaista on elämä ilman nykyviihdettä. Mutta parempi mennä tässä tarinassa ihan alkuun…

Minäkin katsoin säännöllisesti televisiota ja nuorempana tuli seurattua urheiluakin jonkin verran. Opiskeluaikana katsoin jopa muiden mukana euroviisuja ja taisinpa seurata yhteen aikaan myös Salkkareita. Mutta nyt kaikesta TV-ohjelmien säännöllisestä seuraamisesta taitaa olla aikaa jo yli kymmenen vuotta. Luovuimme tuolloin TV-luvasta ja digiboksista. Muutettuamme uuteen taloon revimme koko antennijohdonkin irti katolta, jotta meillä olisi todisteet TV-lupatarkastajalle siitä, että meillä ei tällaista rikollisuutta harjoiteta. Nooh, nykyään ei tällä ei siinä mielessä ole merkitystä, koska me kaikki maksamme tästä; katsoimmepa TV:tä tai emme. Joku taisi siinä vaiheessa nimittää meitä lähes puolihulluiksi, kun kerran maksamme tuota YLE-veroa, mutta siitä huolimatta emme ota hyötyä irti!

Nyt seuraa sitten se olennaisin kysymys. Mitä hyötyä?!?!
En katso enää urheilua, vaikka arvostankin sitä, että ihmiset jaksavat ruumiillisesta kunnostaan erinomaisella tavalla huolehtia. Koen urheilun seuraamisen sosiaalisena tapahtumana. En kertakaikkisesti jaksa katsoa sitä yksin. Jos asuisin paikkakunnalla, jossa minulla olisi kavereita ja ystäviä (kuten Paraisilla tai Joensuussa), niin olisin kenties penkkiurheilun sisäpiirissä vieläkin.
Entäs se muu viihde? En tiedä olenko tullut vanhaksi, mutta minuun ei nykyviihde iske ollenkaan. Sketsisarjojen osalta taisin hypätä kelkasta pois siinä vaiheessa kun Kummeli pyöri telkkarista. Jos saan vielä silloin tällöin puuskia katsoa jotain komediasarjoja, niin kaivan DVD-levyiltä muutaman jakson Reinikaista, Veli Puolikuuta tai jotain muuta vastaavaa. Speden porukkaa muistan myös kaiholla. Mutta suurin osa näistä minulle tärkeistä viihteen mestareista ovat eläkkeellä tai he ovat jo siirtyneet ajasta iankaikkisuuteen. Pentti Siimeskin kuoli juuri äsken.

Entäs sitten ne muut sarjat ja ohjelmat mitä TV:stä tulee? Miksi ihmeessä katsoisin niitä?
- Niin. Tämä onkin hyvä kysymys. Papiston päivillä vieraillut isä John Parker käytti esitelmänsä alussa sellaista metodia, jossa hän pyysi kuulijoitaan suosittelemaan jotain elokuvaa ja kertomaan miksi hänen kannattaisi katsoa se.
Päätin kokeilla tätä samaa metodia täällä Nurmeksessa. Koska suurin osa täällä olevasta kuulijakunnastani ei varmasti käy elokuvissa, niin otin TV-ohjelmat esimerkiksi. Kysyin ihmisiltä, että “katsotteko televisiota?” Suurin osa vastasi myöntävästi. Tämän jälkeen kysyin: “Voitteko suositella minulle jotain?” Seurasi tuskallisen pitkä hiljaisuus. Suurin osa siis katsoi telkkaria, mutta kukaan ei kyennyt suosittelemaan minulle mitään. Lopulta joku mainitsi uutiset tai jotain vastaavaa.
Oikeastaan tuo edellä mainittu tapahtuma kertoi kaikessa yksinkertaisuudessaan tosiasian nykyviihteestä. Sitä voi varmasti katsoa, mutta se ei ole mitään sellaista, jota voisi oikeasti suositella jollekin. Uskon siis vahvasti, että en ole menettänyt mitään. Suurin osa julkisuuden henkilöistä on muuttunut minulle täysin tuntemattomiksi. Tämä ei varmasti haittaa mitään, koska ainakaan tämän papin ei pitäisi muutenkaan haaskata pientä aivokapasiteettiaan siihen, että onko joku ihminen muiden silmissä julkkis tai ei.

Nykyviihteen ulkopuolelle jättäytyminen aiheuttaa kyllä sen, että joidenkin ihmisten kanssa on vähemmän yhteisiä keskusteluaiheita. Monet jutusteluhetket voivat lähteä melkein heti alkuunsa liikkeelle lausahduksesta: “Ai niin, katsoitko eilen sen ohjelman jossa…” - Siihen ei sitten voi todeta muuta kuin: “Minulla ei ole moneen vuoteen ollut digiboksia” ja harvemmin netistäkään jaksan ryhtyä  seuraamaan näitä juttuja”.

En kuitenkaan halua olla uutispimennossa, vaan käytän kännykän kautta kuitenkin YLE:n palveluita (eli kuitenkin jotain vastinetta YLE-maksulle). Puhelimessani on pieni sovellus, jolla voin seurata teksti-tv:n otsikoita ja lukea päivän tärkeimmät uutisjutut. Äärimmäisen yksinkertaista ja tehokasta. Esillä ovat oikeasti päivän tärkeimmät uutiset, eikä mitkään höpöhöpö-jutut. Netistä katson joskus myös BBC:n uutisotsikoita kun maailmanpolitiikka ja tiedeuutiset kiinnostavat.
Paljon on vielä turhia asioita, jotka hallitsevat minun elämääni. Näistä pahimpina aikasyöppöinä kännykkä ja tietokone. Vaikuttaa siltä, tietynlainen turhuuksien vakio hallitsee elämää. Jos yhdestä asiasta pystytkin luopumaan, niin ihan huomaamatta kehität jotain yhtä turhaa tilalle. Ja lisäksi on todettava, että minkäänlaista immuniteettia minulla ei televisiota vastaan ole kehittynyt. TV imaisee minut välittömästi syövereihinsä, jos erehdyn esimerkiksi kyläilemässä käydessäni katsomaan sinne päin (ei väliä mitä ohjelmaa sieltä sattuu sillä hetkellä tulemaan).

Kaikesta huolimatta minä kehtaan kuitenkin rohkeasti sanoa sen, että olen näissä olosuhteissa pystynyt jättäytymään nykyviihteen ulkopuolelle ja elämänlaatu sekä onnellisuuteni ei ole siitä ainakaan kärsinyt.



Tässä vielä extrana LINKKI neljän vuoden takaiseen kirjoitukseen halloween-ilmiöstä.