Täytyypä nyt taas kerran todeta, että kyllä meillä nyt ortodoksinen kirkko on ihan kunnolla tapetilla. Ainakin tiedotusvälineissä jos ei muuten. Oikeastaan ei minua tämänhetkinen tilanne huolestuta millään tavoin. Kysymys on puhtaasti siitä, että tietyt asiat tulevat julki ja kortit on lyöty pöydälle.
Kirjoittelen silloin tällöin www.ortodoksi.net sivustolle. En ajattele itseäni julkisuudenkipeänä henkilönä, vaan haluan ennemmin olla itsekriittinen ja pitää samalla ajatuksenjuoksuani vireänä. Sitä kun täällä maalla asustelee, niin on vaarana, että ryhtyy toistamaan itseään eikä viitsi opiskella ja kehittää itseään millään tavoin. Siksi yritän oppia uutta ja tehdä sen kunnolla, senkin takia, että lukijakunta voi olla melko laaja. Rima pysyy tarpeeksi korkealla kun muistaa tämän faktan.
Nooh, joka tapauksessa olen kirjoittanut sinne ortodoksi.nettiin epäterveestä uskonnollisuudesta ja siitä, että miten tulisi suhtautua epäkohtien esilletuomiseen. Lainaan tässä nyt fiksuna ihmisenä itseäni:
"Yleisellä tasolla minkäänlaisten väärinkäytösten esilletuomista ei saisi epäröidä, sillä vaikeneminen on sama kuin asian hiljainen hyväksyminen ja samalla se luo pohjan sille, että oman aseman väärinkäyttäjä rohkaistuu tekemään samoja asioita uudestaan ja jopa yhä julkeammalla tavalla. Totta kai epäkohtien esilletuominen tuo huonoa julkisuutta koko yhteisölle, mutta kumpi on tärkeämpää? Hyvä julkisuuskuva vai se, että sisältä tulehtunutta yhteisöä ryhdytään korjaamaan? Jos epäkohtiin pystytään puuttumaan ajoissa, niin niitä ei myöskään vastaisuudessa pääse edes syntymään niin helposti. Edellä mainitut asiat ovat erittäin arkoja ja niiden käsitteleminen ei ole milloinkaan helppoa. Yleisen asenteen tulisi kuitenkin muuttua siihen suuntaan, että hyvää julkisuuskuvaa ei pyritä säilyttämään ihmisarvon kustannuksella."
