Näyttääpi siltä, että kesä tulee kovaa vauhtia myös tänne. Tuomet alkavat hiljalleen kukkia ja ruoho viheriöi. Jälkimmäinen teettää minulle töitä ennemmin tai myöhemmin. Vaikka mitäs pahaa ruohonleikkaamisessa nyt olisi. Se on sentään työ, jonka tulos näkyy heti kättelyssä ja vaatteisiinkin pinttyy sellainen mukava pakokaasun käry.
Työ olisi tietysti ihanteellista jos olisi kunnon välineet. Tämänhetkinen ruohonleikkuri on moottorin osalta erinomainen. Se käynnisttyy puolikkaalla nykäisyllä heti talven jälkeenkin. Sen sijaan leikkurin runko on hieman huonommassa kunnossa ja vähän väliä saa olla etsimässä tukitankoja ja muttereita, jotka ovat lähteneet irti.
Muistan, että nuorempana menin silloin tällöin kaverini Peten luokse leikkaamaan ruohoa. Tein tämän ihan siitä ilosta, että olin asunut koko lapsuusajan kerrostalossa ja ruohonleikkaaminen oli harvinaista herkkua.
Muistan myös leikkineeni ruohonleikkurilla ihan pienen ansiotyön muodossa. Olin kerrankin erään mummon pihalla leikkaamassa ruohoa. Käytin myös trimmeriä, jolla onnistuin leikkaamaan sellaisiakin kasveja, jotka eivät todellisuudessa olleet rikkaruohoa. Huomatessani erheeni, poimin katkenneet kukat maasta, tökkäsin ne takaisin pystyyn maahan. Kävin esittelemässä mummolle "työni jäljen", sain palkan ja sitten ei muuta kuin kiitos ja näkemiin.
Tietysti enää en suuresti hyveellisenä ihmisenä sortuisi moiseen petokseen, mutta kyllä näitä nuoruuden erheitä on joskus mukava muistella....
