KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Siunattua juhlaa...


Luulenpa, että tulen olemaan tiiviisti töissä ja sen jälkeen tovin lomalla, joten blogini päivittyy seuraavan kerran kenties vasta ensi vuoden puolella.

Toivotan kaikille oikein siunattua ja rauhallista Kristuksen syntymäjuhlaa!!!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Joulu lähestyy...


Niinpä niin... suuri juhla lähestyy taas. Koristeet ja valot on ripustettu ikkunoille. Pöydille on kertynyt hieman enemmän kynttilöitä. Varsinaista jouluhässäkkää ei ole vielä oikeastaan ollut.

Omassa työssäni olen tulevasta juhlasta puhunut jo hyviin moneen otteeseen. Tietysti, tällaisista asioista ei voi puhua liikaa, mutta itselle tulee väistämättä hieman papukaijamainen olo, kun eri järjestöjen ja muiden tahojen joulujuhlat keskittyvät juuri joulukuun puoleenväliin. Olen tietysti iloinen, että niihin kutsutaan, mutta jotenkin sitä haluaisi itseltään vaatia aina jotain uutta. Tarkoitan tällä sitä, että joka tilaisuudessa pystyisi käsittelemään asiaa hieman toisesta vinkkelistä. Sitä saattaa ihan tiedostamattaan jättää asioita sanomatta, kun alitajunta hokee sinulle: "Hei Andrei, sinähän sanoit tämän asian pari tuntia sitten. Keksi jotain uutta!"

Mitenköhän tässä sitten selviäisi tulevasta joulukiireestä. Luulenpa, että suurin osa ihmisistä ei lähde kauppoihin riemusta kiljuen. Tämä on kuitenkin sen luontoinen asia, joka vain pitää tehdä. Ensimmäinen rynnistysaalto keskittyy joulukuun viikonloppuhin. Sitten tulee vielä jouluaattona viime hetken rutistus, kun on pakko ostaa kaikki nopeasti pilaantuva ruoka, esimerkiksi maito. Lisäksi on vino pino nitä juttuja, jotka on vain unohtunut tai mitkä on tullut vahingossa syötyä hieman ennakkoon.

Jossain mielessä pidän pääsiäisestä enemmän. Siihen ei (vielä) liity niin paljoa kaupallisuutta ja ulkoista suorittamista. Ajatelkaa nyt tätä joulutouhua... on pakko ostaa sitä ja tätä. On pakko tehdä sitä ja tätä. Sitten itse jouluna on pakko mennä sinne ja tänne ja syödä sitä ja tätä, koska se on PERINNE.

Joulun lukujärjestys on monelle pahuksen tiukka...milloinkohan sitä ehtii oikein lepäämään...

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Rehellistä työtä...

Tässä on taloremppa parhaillaan menossa ja eilen illalla nostelin betonipaloja paikasta toiseen. Alaselkäni ryhtyi jossain vaiheessa muistuttamaan olemassaolostaan. Tajusin silloin, että en ole tehnyt rehellistä työtä pitkiin aikoihin...

Armeijassa aikoinaan todettiin, että alaselässä on jotain pientä vääristymää, joka voi rasitustilanteissa hieman tuntua. Homma lähti varmaan alunperin siitä liikkeelle, että tykistön ammuslaatikoiden kantaminen aiheutti suoranaista kipua alaselässä. Joka tapauksessa homma tutkittiin ja sain siitä ihan lausunnon.

Muutamia muutto- ja talkookeikkoja lukuunottamatta en ole kovin paljoa tehnyt fyysistä työtä. Pitää kaiketi uskoa, että yliopiston kautta tähän hommaan päätyminen ei ole lihasvoimia sillä tavoin rasittanut.

Vielä opiskellessani teologiaa, eräs pappi kysyi minulta, että onko minulla pyrkimys kirkolliselle uralle heti valmistuttuani vai ajattelinko tehdä siinä välissä "rehellistä työtä". Tuo sanonta on jäänyt siitä mieleen ja vieläkin se jaksaa hymyilyttää. Alan hiljalleen ymmärtää, mitä tuo sanonta tarkoittaa.

Eihän tätä hommaa voi kovin tavalliseksi kutsua työaikojen ja muiden seikkojen perusteella. Ulkopuolisten silmissä saattaa helposti näyttää siltä, että pappi toimittaa ne pakolliset palvelukset viikonloppuisin kirkossa ja sitten viikolla istuu virastossa pyörittelemässä peukaloita. Olen joskus aiemmin kirjoittanut, että kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä se näyttää.

Pyrkimyksenäni on kuitenkin tehdä tätä työtä rehellisesti. Suurin ongelma taitaa olla se, että en ole tehnyt kunnon fyysistä hommaa aikoihin. Pitäiskö pyytää joulupukilta kuntopyörä tai vaikkapa painoja nosteltaviksi? Tai ottaiskohan ne minut takaisin armeijaan...

lauantai 12. joulukuuta 2009

Mikä ajoi taas Berliiniin?

Olin tässä taas Berliinissä.
Mikä ajaa ihmisen sinne sitten keskellä talvea?
Ensinnäkin, sinne matkustaminen ei ole kovinkaan kallista kun käyttää esim. AirBerlin-lentoyhtiötä (tietysti lento on nimenomaan silloin halpa, jos sen muistaa varata hyvissä ajoin).

Tästä lentoyhtiöstä sanottakoon sen verran, että palvelu on hyvää ja lentoyhtiö on saanut ihan kunniamaininnan toimivuudestaan. Lennolla saa esimerkiksi voileivän ja limpparin ihan ilmaiseksi, kun taas Ryanairilla saa joka maapähkinästä ja laukusta sekä muista jutuista maksaa erikseen... ja varmaan kohta myös WC:n käytöstäkin. Eli halpalentoyhtiössäkin on suuria eroja. Lentoaikakaan ei ole kohtuuton. Helsinki-Berliini lento kestää 1h 40min, joten se menee melkein yhdessä hujauksessa.

Berliini on suuri kaupunki, mutta sen julkinen liikenne toimii hämmästyttävän tehokkaasti. Sanoisinko, että saksalaisen tarkalla täsmällisyydellä. Lisäksi olo on suhteellisen turvallinen esimerkiksi metrossa. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys suurkaupungeissa. Esimerkiksi Pietarin metrossa todennäköisyys tulla ryövätyksi on suurempi kuin Berliinissä.

Lisäksi saksalaiset osaavat suhteellisen hyvin englantia monissa paikoissa, joten se laskettakoon eduksi. Kouluruotsistakin voi olla myös hitusen hyötyä, jos pitää yrittää ymmärtää jotain tekstiä tai ihan yksinkertaisia lausahduksiakin.

Mutta mennäänpä nyt itse ajankohtaan, eli miksi juuri joukukuun alussa?


Saksassa on tietysti silloin kaikissa kaupungeissa joulumarkkinat. Nämä markkinat saattavat kuulostaa hieman epämääräiseltä, mutta ne ovat ehdottomasti tutustumisen arvoiset. Sanottakoon heti alkuun, että joulumarkkinat ovat eri asia kuin meidän mielikuviin syöpynyt käsitys kauppojen järjettömästä kiireestä, jota vauhdittaa jouluostoksiin liittyvä suorittamisen paine.

Toki markkinoilla kiertelee paljon ihmisiä, mutta heillä ei näytä olevan varsinaista kiirettä mihinkään. Ihmiset kiertelevät kaikessa rauhassa kojusta toiseen ja seurustelevat keskenään. Meidän ensikosketus taisi olla herkkukoju, josta löytyi esim. suklaalla kuorrutettuja omenoita ja mansikoita, marsipaanita tehtyjä perunoita yms. Alan ymmärtää aivan toisella tavalla sen kohdan satua, jossa Hannu ja Kerttu saapuivat metsän keskellä olleelle piparkakkutalolle...

torstai 10. joulukuuta 2009

Matkustamisen iloja...

Uusien paikkojen näkeminen on aina mukavaa ja se todellakin avartaa mieltä. Matkalle lähteminen jännittää aina hieman ja matkustaminen aiheuttaa stressiä. Omalta kohdaltani täytyy myöntää, että stressikerroin on ruvennut lisääntymään nimenomaan tuossa paikasta A paikkaan B siirtymisessä. Siirtyisin mieluusti suoraan Star Trekistä tutulla siirtimellä haluamaani matkakohteeseen.

Mutta mikä sitten mättää?
Kuten olen joskus aiemmin maininnut, niin lentomatkailuun liittyvä terrorismin pelko saa monet tuntemaan itsensä enemmän tai vähemmän rikolliseksi. Erilliseen pussiin pakattavat shamppoo- ja käsirasvatuubit ovat tietysti pieni muodollisuus. Samoin metallinpaljastaminen ujellus ja sen kautta tarkempi syynäys.

Mutta Paul Kilduffia vapaasti lainatakseni, aina kun esimerkiksi vanhuksia ja invalideja syynätään perusteellisesti turvatarkastuksessa, niin samaan aikaan toisessa maailmankolkassa terroristit hykertelevät vahingoniloisesti luolissaan. Tietysti, nesteiden kuljetuksen rajoittamisen myötä myös odotushallin pullotetun veden myyjät ovat alkaneet hykerrellä käsiään.

Mutta kaikki tietysti tapahtuu meidän omaksi parhaaksi ja siinä ei kärsi kuin matkustusmukavuus. Ja matkustaessa sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista. Siinä kai piilee sen viehätys. Mutta ei se aina niin kivaa ole, kun homma ei toimi...

Mikko ja minä odotellaan omia laukkujamme... Taustalla olevat laukut ovat joltain aivan toiselta lennolta...

perjantai 4. joulukuuta 2009

Vaikenen hetkeksi

Yritän pitää muutaman päivän lomaa, joten lepuutan samalla aivojani. Tämä tarkoittaa sitä, että uusia päivityksiä ei tule heti. Mutta olen jo 147 vuodatusta kirjoittanut, joten kannattaa selata niitä, jos aika todellakin tulee NIIN pitkäksi.