KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Someähky

Tuossa edellisessä blogikirjoituksessa mainitsin, että voimavarani ovat olleet hieman rajalliset. Jos ajattelen minun ja varmaan monen muunkin ajankäyttöä, niin sosiaalinen media syö siitä aika suuren siivun. Nyt olen tässä miettinyt, että kuinka tarpeellista se on meille? Ja voisi tietysti kysyä jopa niin, että kuinka haitallisesta se voi olla meille?
Tarpeellista se on varmasti sosiaalisten suhteiden ylläpitämissä ja ylipäätänsä viestittämisessä ja esimerkiksi tiedottamisessa (jota esimerkiksi Nurmeksen ortodoksinen seurakunta tekee suhteellisen paljon facebookissa.) Tietysti sosiaalinen media voi tukea harrastusta, kuten valokuvausta tai sitten se voi toimia ihan viihdykkeenä.

Entäs se haitallisuus? Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti monenlaiset keskustelupalstat, joissa on kirjoittelu ajautuu lähes väistämättä negatiiviseksi ja toisia solvaavaksi, ellei joku ylläpitäjä ole koko ajan haukkana pitämässä keskustelua sivistyneisyyden rajoissa ja poistamassa painokelvottomia kommentteja.

Itse loin aikoinaan facebookkiin ryhmän nimeltä “Olen ortodoksi”. Se toimi ortodokseja yhdistävä some-ryhmänä aikana, jolloin kovinkaan monella seurakunnalla ei ollut vielä omia sivuja. Tuossa ryhmässä keskustelu säilyi hyvin pitkään hyvänä. Mutta toki sielläkin sitten homma karkasi käsistä ja siellä ehdittiin mennä henkilökohtaisuuksiin. Minä tietysti ylläpitäjänä ja kuitenkin someähkyn saaneena en heti älynnyt lukea kaikkia sinne tulleita loukkaavia viestejä läpi. Ne olisi pitänyt luonnollisesti poistaa ja asiattomuuksien kirjoittajat (heti taikka varoituksen jälkeen) poistattaa ryhmästä. Näin en kuitenkaan heti älynnyt tehdä. Niinpä koin tilanteen henkilökohtaisena epäonnistumisena ja päätin luopua siitä tehtävästä kokonaan viime keväänä. Nyt sitten nykyiset ylläpitäjät ovat päättäneet lakkauttaa tämän facebookissa olevan ryhmän kokonaan. Se on aikansa palvellut tarkoitustaan. Ryhmien ylläpitäminen on aikaa vievää hommaa ja ymmärrän varsin hyvin nyt sen, että siihen tehtävään on vaikea löytää ketään vapaaehtoista (jota yritin siihen Olen ortodoksi - ryhmään saada jo aikapäiviä sitten).

Toinen somen haitallisuuteen liittyvä asia on tiedon luotettavuus. Kuinka helppoa meitä onkaan harhaanjohtaa? Kuinka paljon me luemme uutisia tai kommentteja, jotka ovat vailla mitään totuutta? Virheellisen tiedon ja propagandan välittäminen on osa nykypäivän sodankäyntiä. Varsin hyvin tiedämme senkin, että sillä voidaan vaikuttaa jopa presidentinvaalien tulokseen.

Meille työnnetään informaatiota aivan valtavia määriä päivittäin. Sopii kysyä, että kuinka tarpeellista se on meille? Tuleeko meistä viisaampia, kun olemme jatkuvasti somessa? Meidän mielipiteitä ja kulutustottumuksia ohjataan jatkuvasti ja äärimmäisen voimakkaasti somen avulla. Näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä on sujut sen kanssa. Mutta pitääkö meidän olla sujut sellaisten asioiden kanssa, jotka saattavat johtaa meitä harhaan ja jotka saavat meissä huonot puolet esiin aivan uudella tavalla?

lauantai 23. joulukuuta 2017

Pitkä tovi viime kirjoituksesta

En ole aikoihin kirjoittanut. Mistäs tämä sitten johtuu?
Rehellisesti sanottuna en ole jaksanut. Alunperinhän blogin tarkoituksena oli tuottaa päässäni liikkuvia ajatuksia tänne kaikkien luettavaksi. Siitähän tuo otsikko “Andrein ajatuksia” on tullut. Ajan myötä kirjoitukset ajautuivat enemmän kirkolliselle linjalle, jolloin otsikko olisi voinut olla vaikka “Pappi Andrein ajatuksia”. Ja kyllähän tämä blogi on hengellistä valistustyötä toteuttanut. Mutta nyt vaikuttaa siltä, että päässä ei liiku mitään…

Tämä ei ole mikään jäähyväiskirjoitus. Blogi ei ole häviämässä mihinkään, vaan odotan tässä itsekin sitä hetkeä, että sinne alkaisi taas syntyä uutta tekstiä. En ole halunnut tehdä blogistani sellaista suoritetta itselleni, että minun on pakko kirjoittaa jotain säännöllisin väliajoin. Olen kirjoittanut silloin kun olen jaksanut ja halunnut. Kirjoitukset syntyvät innokkaina luovuuden hetkinä.

Nyt tässä on viimeinen vuosi mennyt vähän siinä tilassa, että on pitänyt joitakin asioita jättää suosiolla pois, jotta perushommat on tullut tehtyä. Vertauskuvallisesti tätä voisi ajatella tilanteena, jossa mökissä alkaa sulakkeet poksahdella. Ei voi siis pitää kaikkia sähkölaitteita yhtäaikaa päällä, vaan pitää miettiä, että mitä laitteita käytät. Minun tilanteessa blogi on pitänyt jättää nyt hetkellisesti pois. Kirjoittelu perustuu luovuuteen ja jos ihminen käy hieman ylikierroksilla, niin luovuus alkaa valitettavasti kärsiä. Ja siihen yrittää pakottaa itsensä, niin se alkaa näkyä kyllä laadussa. Eli tällaisilla puolivaloilla sitä nyt porskutellaan eteenpäin.

Mutta on sitä juttuakin onneksi syntynyt näin työn puitteissa. Ajattelin kohtapuolin laittaa tänne siitä teillekin luettavaa. Mutta näistä hieman passiivisista kuulumisista huolimatta toivottelen teille kaikille 


oikein hyvää siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa!!!