KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

torstai 13. heinäkuuta 2017

Synti Pyhää Henkeä vastaan?

Evankeliumista löytyy muutamia kohtia jotka herättävät paljon kysymyksiä. Monesti yhdestä ja samaisesta asiasta voi löytyä myös monta eri tulkintaa. Eräs mielenkiintoisimmista kysymyksistä liittyy Kristuksen opetukseen siitä, että kaikki muu annetaan anteeksi paitsi “synti Pyhää Henkeä vastaan”. - Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Vastaus (ainakin minun mielestäni) löytyy oikeastaan siitä, että tutkimme tuota kohtaa laajemmin. Eli katsomme sitä, että missä tilanteessa Kristus tuon sanoi. Evankelista Markus vastaa tuon kohdan lopussa itse tähän kysymykseen. Laitan nyt tämän kokonaisuudessaan tähän:

Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa." Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: "Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut. Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin." He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki. (Mark. 3:22-30)

Eli fariseukset ja lainopettajat sanoivat Kristuksen toimivan pääpaholaisen voimin. He siis näkivät Kristuksen toiminnan lähteenä olevan pahuuden, vaikka luonnollisesti kaikki Kristukseen liittyvä on hyvää. Pyhän Henkeä sanotaan kirkkoveisun sanojen mukaisesti “hyvyyden lähteeksi”. Ja synti Pyhää Henkeä vastaan on sitä, että tuo hyvyys nähdään pahuutena.
Asian voi kääntää myös toisin päin kun katsomme tämän maailman menoa. Lukemattomat pahat asiat on käännetty hyviksi asioiksi! Sanoinkuvaamatonta väkivaltaa ja tuhoa harjoitetaan siinä harhakuvitelmassa, että se on oikein!

Kun ihminen tekee pahoja asioita hyvällä omallatunnolla, niin hän on periaatteessa astunut sen paatuneisuuden rajan yli, josta ei enää ole paluuta. Se muuttuu anteeksiantamattomaksi jo siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmisellä ei ole kykyä katua sellaista, minkä hän näkee hyvänä ja oikeutettuna tekona.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Johannes Kastajan juhlana (opetuspuhe)

Vietämme tänään Pyhän Herran edelläkävijän Kastajan Johanneksen syntymäjuhlaa. Evankeliumiluku kuvaa meille selkeästi Johanneksen syntymää edeltäviä tapahtumia. Tämän vuoksi voimmekin keskittää huomiomme itse Johannes Kastajaan. 

Evankelista Markus kuvasi Johannes Kastajaa lainaten profeetta Malakiaa (3:1):
”-- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" (Mark. 1:2-3)
Sanansaattaja ja enkeli tarkoittaa tässä tapauksessa sanana samaa asiaa. Jumala esimerkiksi lähetti enkelin kulkemaan juutalaisten edellä, kun nämä pakenivat Egyptistä. Enkeli johdatti ja valaisi heille tietä autiomaassa kohti luvattua maata. Arkkienkeli Gabriel toi Sakariaalle ilmoituksen Johanneksen syntymästä ja samalla tavoin ilosanoman Neitsyt Marialle Kristuksen syntymästä.

Johannes Kastajallekin on monissa ikoneissa kuvattu siivet, koska hän Herran enkelin tavoin oli sanansaattaja, joka johdatti ihmisiä autiomaassa pelastuksen tielle. Juutalaiset olivat monta sataa vuotta odottaneet uutta voimallisesta profeettaa, joka olin nyt saapunut heidän keskelleen. Johannes oli lisänimensä mukaisesti ”Herran edelläkävijä”.

Johannes kannusti ihmisiä tekemään kääntymyksen ja toimimaan sillä tavoin, että hyvät teot todellakin myös näkyisivät käytännössä. Johanneksen vietti itse hyvin yksinkertaista elämää muistuttaen kaikkia siitä, että maallinen yltäkylläisyys ei ollut tarpeellista. Hän asui, pukeutui ja söi yksinkertaisesti. Johannes todellakin eli niin kuin opetti. Miten uskottavaa olisi opettaa jotakin asiaa, jos sitä ei itse missään muodossa itse noudattaisi?

Evankeliumissa viitattiin siihen, että Johannes olisi oleva suuri Jumalan mies, joka ei joisi viiniä eikä väkijuomaa. (kts Luuk. 1:15) Jumalalle omistautuneet ja Jumalaa palvelevat eivät juoneet viiniä, eivätkä myöskään väkijuomaa. Tämä koski myös pappeja, jotka valmistautuivat toimittamaan jumalanpalvelusta.

Kristus sanoi myöhemmin, että ihmiset pitivät Johannes Kastajaa riivattuna, koska hän ei syönyt eikä juonut. Ihmiset pilkkasivat Johannesta tämän hurskaan ja yksinkertaisen elämän vuoksi. Kuinka helposti ihmiset edelleenkin pilkkaavat uskovaisia ihmisiä ja heidän tapojaan, jotta heidän oma syntinen elämäntapansa saisi näennäisen oikeutuksen. Juuri tämän vuoksi uskonnollisuutta tänä päivänä väheksytään. Kirkon vaientamisen uskotaan vaientavan myös omantunnon äänen, jolloin kaikki muuttuu itselle sallituksi. 

Johannes opetti siis jo omalla elämällään ja esimerkillään ihmisiä. Kuitenkin kaikkein voimallisin hänen opetuksistaan liittyy katumukseen. Johannes yksinkertaisesti käski ihmisten ”kääntyä”. Tuota sanaa kääntyminen ei voi kertakaikkisesti ymmärtää tai tulkita väärin. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen tulee korjata sitä suuntaa mihin hän sillä hetkellä on kulkemassa.

Kääntyminen ja mielenmuutos ovat todellista vasta silloin kun ne näkyvät meidän teoissamme. Meillä voi olla vaarana jättää katumus puolitiehen. Me voimme tiedostaa, että nyt teemme jonkin asian väärin ja se harmittaa meitä suuresti. Voidaan jopati sanoa, että kadumme sellaisia tekoja. Siitä huolimatta meiltä saattaa puuttua se todellinen halu muuttua, jolloin samat synnit toistuvat päivästä toiseen. Tämän vuoksi Johannes Kastaja sanoikin: ”Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy!” (Luuk. 3:8) Pelkkä katuminen ei riitä, jos se ei näy mitenkään muutoin ihmisessä!

Tämän samaisen asian voi rinnastaa myös esimerkiksi evankeliumin kuulemiseen. Me tulemme kirkkoon kuulemaan evankeliumia ja kuultuamme sen, meidän täytyy ymmärtää ja noudattaa kuulemaamme. Tehdä evankeliumin sana eläviksi meissä. Jos me pelkästään kuuntelemme, emmekä noudata sitä, niin kaikki jää puolitiehen.

Pyhä Johannes Kastaja oli tunnettu suorasanaisuudesta. Hänen opetus ei ollut kaunisteltua, varovaista tai mielistelevää, vaan hän sanoi suoraan kaiken sen, mitä hänen oli määrä puhua. Totuuden tuominen suoraan esiin vetosi moniin ihmisiin ja sen vuoksi paljon ihmisiä kerääntyi kuulemaan Johannesta. Mutta paljon oli niitäkin jotka eivät sietäneet kuulla Johannesta. Johannes sai kärsiä totuuden esiintuomisesta ja yhtä lailla Kristus sai fariseusten ja lainopettajien vihan totuudenpuhumisesta.

Johanneksen esimerkki totuuden esiintuomisesta on meille hyvä muistutus juuri tänä päivänä, jolloin kristillisiä arvoja halutaan vähätellä.  Johannes Kastajakin toi kaiken esille sopivaan ja sopimattomaan aikaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hän ryhtynyt muuttamaan julistustaan sen vuoksi, että joku läsnäolijoista saattaisi pahoittaa mielensä. Hän toi totuuden esille muuttumattomana.

Pyhä Johannes Kastaja antaa meille esikuvan yksinkertaisesta elämästä, hiljentymisestä, katumuksen tärkeydestä ja muuttumattoman totuuden esiintuomisesta. Meidän onkin hyvä kääntyä rukouksissa hänen puoleensa:

Pyhä Herran edelläkävijä Kastaja Johannes, rukoile Jumalaa meidän puolestamme. Amen!”