KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 5. toukokuuta 2009

Jotain uutta kripareihin

Kesä on tulossa ja samoin lähestyvät kesän kristinoppileirit.
Ortodoksisessa kirkossa kristinoppileirit, eli kriparit eivät ole käytännössä pakollisia. Ne ovat kuitenkin hyviä, koska niissä pystyy todeksi elämään uskonelämään liittyviä asioita, joita ei pysty uskontotunnilla toteuttamaan.
Toinen tärkeä seikka on tietysti se, että leireillä nuorten eteen tuodaan uskoon liittyviä asioita. Ei aivopesun muodossa, vaan ikään kuin tarjottimella. Valinnanvapauden täytyy aina olla ihmisellä itsellään. Kripari on myös sitä varten, että nuori voi kysellä kaikkea laidasta laitaan ja hänelle annetaan vastaukset ja perustelut näihin mieltä askarruttaviin asioihin.
Kysymys on siis erinomaisen oivallisesta tilaisuudesta selvittää uskonasioita pintaa syvemmältä.

Ongelmia on kuitenkin muutamia. Aikaa ei ensinnäkään ole kuin tuo 10 päivää, joista käytännön toimintaa ehditään pitää vain viikon verran. Kolme päivää menee hukkaan pakatessa, siivotessa ja muutoin nysvätessä. Monissa paikoissa kripari on ymmärretty niin, että viikon aikana yritetään nuorelle syöttää ja kerrata asioita, joita on viimeisen 8 vuoden aikan oppinut kuolussa. Tähän päälle ympätään vielä jotain muuta kivaa. Mutta eihän se tietenkään niin toimi!

Mutta ajatellaanpa asiaa vielä näin papin kantilta. Leirin lukujärjestykseen on annettu oppituntimuodossa aikaa esimerkiksi raamatun tutkimiseen 1-2 tuntia. Siinä on sitten miettimistä, että miten oleellisimmat asiat voidaan opettaa nuorelle tuossa ajassa. Sama koskee monia muita tärkeitä asioita.

Koko kriparin toiminnallinen runko on hieman vanhakantainen. Ehkä oppituntimaisesta opetuksesta pitäisi päästä leireillä lopullisesti eroon ja yrittää aivan toisenlaista lähestymistapaa. Lisäksi on ehkä turha yrittää väkisin syöttää tiettyjä asioita tietyssä ajassa. Totta kai edelleen on asioita, jotka on syytä oppia ja tietää, mutta mutta.... miten ne opitaan? Oivaltamalla oppii eniten, mutta juuri oppitunneilla ei oivaltamiselle aina anneta niin paljoa tilaa.

Kesä on jo hyvin lähellä. Kerron teille sen verran, että harras toive ja aikomus on kokeilla leireillä jotain uutta. En pysty tätä vielä sen tarkemmin selittämään (kun en itsekään sitä tiedä), mutta käytännössä meillä ei ole paljoa hävittävää. Voitettavaa on sitäkin enemmän...