Vapaa-aika tuntuu olevan hyvin suhteellinen käsite. On päiviä jolloin tuntimääräisesti työtä ei ole kalenterissa kovinkaan paljoa. Tämä ei kuitenkan tarkoita sitä, etteikö työt hallitsisi elämää. Monet tekemättömät työt pörräävät mielessä ja suuri synti on avata sähköposti vapaapäivänä ja näin saada hieman lisää mietittävää. Samoin puhelinta pitäisi osata pitää sivussa silloin kun on tuo autuas vapaapäivä.
Tuntuu siltä, että monelle ihmiselle syntyy ajan mittaan virheellinen käsitys siitä, että hän on korvaamaton. Kukaan ei muu ei pysty eikä kykene hoitamaan minun tehtäviäni. Eräs ystäväni on kuitenkin kumonnut tämän korvaamattomuuden ajatuksen sanomalla seuraavasti: "Pistä sormi vesilasiin ja ota se sieltä pois. Nooh, jäikö siihen veteen reikä?" Aivan! Kyllä niitä ihmisiä löytyy, jotka tarvittaessa hoitavat asioita silloin kun olet itse vapaalla.
Työmoraali ja jatkuva suorittaminen ajavat meitä kyllä ajattelemaan, että "minun on pakko tehdä tämä ja tämä jne". Työt pitää tietysti tehdä, mutta ne eivät murehtimalla parane. Lisäksi meidän on opittava antamaan aikaa myös itsellemme. Se on paras lääke siinä, ettemme polta itseämme turhaan loppuun.
