Kaverit?

Tänään vanha ystäväni Heikki Haapalainen soitteli pitkästä aikaa. Todettiin, että on vierähtänyt harmillisen pitkä tovi siitä, kun ollaan viimeeksi nähty. Tällaista tämä elämä on. Opiskelut on opiskeltu, perhe on perustettu ja on muutettu toiseen kaupunkiin. Siitä se kavereista etääntyminen on sitten alkanut oikein kunnolla. Jotenkin sitä on niin laiskaksi muuttunut, ettei jaksa enää edes soitella. Jotkut kamut ovat Facebookissa, mutta monesti sielläkin kaverit ovat kuin valokuvia albumissa...jostain syystä sielläkin yhteydenpito on ollut statusten kommentoitia ja siinä kaikki.

Kavereita pitäisi kyllä tavata. Kuulumisten vaihtaminen ja yleensä vain jutustelu olisi enemmän kuin terapeuttista. Onko kysymys siitä ettei oikeasti ole aikaa vai siitä että on muuttunut liian laiskaksi? Pitääkö odottaa, että lapset ovat sen verran vanhoja, että isi voi lähteä käymään jokun kaverin luona kylässä vai miten se menee?

Joka tapauksessa kyllä minua tämä oma pasiivisuus hiukan hävettää...

Kaverit ovat usein menossa jossain kaukana. Kuvassa Heikki, Ilja ja Antti soutamassa pois eräästä saaresta...