Kiirettä on pitänyt, joten tämä blogi on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle. Yritän tämän päivän aikana pistää tänne jotain uusia ajatuksia, vaikka pää tuntuukin tyhjältä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna.
Niin... Pääsiäinen on tosiaan kiireistä aikaa. Olen joskus pohtinut sitä, että tällä alalla ei esimerkiksi Joulua ja Pääsiäistä vietetä silleen rauhallisella tempolla, vaan ollaan menossa paikasta toiseen viitta hulmuten. Uravalintakysymys ja elämään kuuluu tällöin paljon juhlaa :)
Ehkä huonona puolena on se, että tällaisina juhlapäivinä ei voi mennä vierailemaan sukulaisten luona, vaan ollaan tiiviisti omalla paikkakunnalla. Loman ottaminenkin on sula mahdottomuus. Kenties eläkevuosina voi viettää toisella tavalla juhlaa. Totta kai silloinkin menen kirkkoon, mutta silloin ei tarvitse olla välttämättä tietyllä paikkakunnalla.
Sosiaalinen verkostokin kärsii papin työssä. Tarkoitan sitä, että viikonloppuisin on lähes poikkeuksetta töissä, jolloin muut ihmiset ovat pääasiassa vapaalla. Luonnollisesti tämä vaikuttaa siihen, ettei samalla tavoin kyläillä tuttujen luona ja toisaalta nuo tutut eivät niin herkästi tule viikonloppuisin kyläilemään kun tietävät että meikäläinen on menossa viitta hulmuten. En minä tätä oikeastaan sano siksi, että haluaisin valittaa... elämä on vaan hyvin toisenlaista...
