En ole ikinä kiistänyt tuota asiaa. Olin koko ajan menossa jonnekin, en pysynyt paikallaan käytännössä ollenkaan ja puhuminenkin sujui harvinaisen hyvin. Uskaltaisin väittää, että johdin ainakin 1-2-luokkalaisena jälki-istuntotilastoja ylivoimaisesti. Harvemmin kysymys oli mistään väkivaltaisesta käytöksestä, vaan yleensä vain aiheutin yleistä hälinää. Muistan opettajani antaneen vanhemmilleni suosituksen, että en saisi katsella telkkaria niin paljoa. Oppitunnit nimittäin kuluivat siinä, kun selitin vierustoverille, mitä eilisessä Ritari Ässässä oli tapahtunut.
Omasta mielestäni telkkarin katsominen ei ole ikinä ollut se ongelma. Olisin pystynyt joka tapauksessa vääntämään jutun juurta jostain.
Muistan myös saaneeni jälki-istuntoa tunkeuduttuani tyttöjen pukuhuoneeseen. En pitänyt sitäkään mitenkään outona asiana. Pitäähän sitä nyt nähdä millaista siellä puolen oli. (Olin 8-vuotias, joten siihen ei voinut liittyä mitään sen kummempaa).
Minulla itselläni on hyvin vilkkaat lapset. Saas nähdä miten heillä sitten koulussa alkaa hommat sujua. Olen kuitenkin varma, että koulumaailma on sen verran kehittynyt, että jälki-istuntoa ei pidetä enää parhaana lääkkeenä lapsen ylivilkkauteen. Se rauhoittaa kyllä hetkellisesti, mutta eihän se voi muuttaa ihmisen luontaista vilkkautta. Ja onko ylivilkkaus mukamas lopulta niin huono asia?
Vilkaalle lapselle pitäisi olla luovaa tekemistä. Esimerkiksi puuhommia....
Tässä kuvassa Anna auttaa Anttia täyttämään peräkärryn polttopuilla.
