KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Viherpeukalo

Huonekasvit ovat mukava lisä kodissa. Ne tuovat hieman vihreää väriä sekä happea ja niiden parissa saa kulutettua hitusen aikaa. Ei tietenkään kovin paljoa, mutta pitää ne kastella kerran viikossa ja vaihtaa mullat ainakin kerran vuodessa. Huomattavasti helpompaa ja siistimpää kuin lemmikin omistaminen, eikös?

En pidä itseäni minään viherpeukalona. Olen saanut tapettua lukuisia kasveja ilman mitään järkevää selitystä. Lisäksi omistan puolikuolleita kasveja jos jonkin verran. Jostain syystä "Jukka"-palmut eivät kukoista. Ne pysyvät vain joten kuten hengissä. Pääsiäiskaktus kukkii pahuksen vaatimattomasti. Sitten on Avocado, jossa on ollut kolme lehteä viimeiset 2 vuotta. Vaimo olisi ollut valmis viskaamaan sen pihalle jo monta kertaa. Minä kuitenkin jaksan odottaa jospa se oikea avocadon hedelmä putkahtaisi siihen ruukun reunalle. Lisäksi kokeilin kerran istuttaa taatelipalmun, mutta muutaman kuukauden odotuksen jälkeen ruukusta tunki pieni nysä esille, joka kuivui sitten samoin tein pystyyn. Eli se niistä omista taateleista...

On niitä vehreitäkin kasveja. Juorut menestyvät joka paikassa, vaikkeivat saa kunnolla valoakaan. Samoin Limoviikuna, joka on oikeastaan jo pieni puu. Se toimii tällä hetkellä työhuoneen verhon korvikkeena. Sitten on Vehkapalmu, joka on valloittanut jo koko ruukun tunkemalla uusia vesoja joka kohdasta. Sitten on vielä salaperäinen kreikkalainen kasvi, jonka istutin hedelmistä, jotka on saatu Kreetan arkkipiispa Ireneokselta. Tämän kasvin korkeus määräytyy ilmeisesti ruukun pinta-alan mukaan, joten siitä tulisi aikamoinen pensas jos sille vain antaisi tilaa.

SaintPaulioita on myös muutamia. Niitä on saatu lahjaksi ja ne ovat viihtyneet täällä. Äitini opetti, että kun nyhtää terveitä lehtiä pois reunoilta, niin kasvi saa lisää elinvoimaa ja alkaa kukkia. Näppärää eikös?

Olen ehkä saattanut itseni jo omituisen ihmisen maineeseen omilla blogitunnustuksillani. Mikä onkaan tämä mies, joka suhtautuu lähes täysin välinpitämättömästi omaan autoonsa, mutta itkee sitä jos vaimo uhkaa heittää puolikuolleen kasvin pihalle? Ja myönnettäköön, ettei minua hävetä vielä yhtään...Salaperäinen kreikkalainen kasvi. (Huomatkaa, että paperinen XB muna on ikkunassa, ei kasvissa kiinni, hehehe.)