KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Suuret pidot (opetuspuhe)



”Suuret pidot”                        Luuk. 14:16-24                                               

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,

Kuulimme evankeliumilukuna Kristuksen vertauksen suurista pidoista, jotka viittaavat Jumalan valtakuntaan. Kristus ei yksityiskohtaisesti kerro siitä, että millainen on esimerkiksi tuo Jumalan valtakunta. Hän verhoaa sen ikään kuin salaisuudeksi, josta saamme viitteitä ainoastaan hänen vertausten kautta.

Monille Jeesuksen vertaukset olivat ja ovat edelleen mukavia tarinoita, joihin saattaa sisältyä jonkinlainen opetus. Mutta ne kertovat todellisuudessa paljon enemmän. Ne avaavat meidät lopulta ymmärtämään suhteemme lähimmäisiin ja sen, että kenelle Jumalan valtakunta on avoinna.

Vertauksessa eräs mies järjesti suuret juhlat, johon hän oli kutsunut paljon ihmisiä. Kun juhlien oli määrä alkaa, niin hän lähetti palvelijansa hakemaan vieraat paikalle. Nämä vieraat kuitenkin esittivät toinen toisensa perään syitä sille, joiden perusteella he eivät voineet saapua juhlille. Ensimmäinen oli ostanut pellon, toinen viisi härkäparia ja kolmas oli mennyt juuri naimisiin.

Meidän silmissämme nuo syyt kuulostavat ensialkuun ihan hyviltä, vaikka asia ei todellisuudessa ollutkaan näin. Ensinnäkin, tällaisiin juhliin oli ensimmäinen kutsu käynyt jo hyvissä ajoin, joihin nämä kaikki kutsutut olivat siis alunperin vastanneet myöntävästi. Tämän vuoksi isäntä lähetti palvelijansa ilmoittamaan, että ”kaikki on nyt valmista, voitte tulla paikalle”. Nämä kutsutut olisivat voineet jo alunperin ilmoittaa, että he eivät voi tulla juhliin. Sen sijaan he peruivat tulonsa aivan viime hetkellä. Silloin, kun tuo juhlapöytä oli jo katettu. Lähi-idän kulttuurissa oli ylipäätänsä hyvin epäkohteliasta kieltäytyä juhlista. Tämän epäkohteliaisuuden lisäksi he esittivät vähintäänkin yhtä tökeröitä tekosyitä.

Ensimmäinen oli ostanut pellon ja oli menossa katsomaan sitä.
Kuinka moni maanviljelijä ostaisi pellon, ellei hän olisi jo aiemmin käynyt katsomassa sitä? Tai ostaisiko joku esimerkiksi asunnon, vaikkei hän olisi nähnyt sitä aiemmin?
Vähintään yhtä oudolta kuulosti toisen kutsutun syy olla saapumatta juhlille. Hän oli ostanut viisi paria härkiä ja menossa testaamaan niitä. Härkäparien tuli olla tasavahvoja, jotta niillä pystyi tasaisesti kyntämään. Ei kukaan maanviljelijä ostaisi niitäkään, ennen kuin hän olisi kokeillut niiden voimia.

Kolmas kutsuttu vetosi siihen, että hän oli juuri mennyt naimisiin. Tämä syy kuulostaa meidän korvissa jokseenkin oikeutetulta ja itse asiassa Mooseksen laissakin oli kohta, jossa miehen ei tarvinnut ensimmäisenä avioliittovuonaan mennä sotaan tai muuhunkaan palvelukseen. ”Hän saa vuoden ajan olla vapaa ja pysyä kotona vaimonsa ilona”. (5.Moos. 24:5)
Tälläkin miehellä olisi kuitenkin ollut mahdollisuus kieltäytyä jo aiemmin tästä kutsusta, eikä vasta viime tingassa. Sen sijaan hän käytti Mooseksen lakia verukkeena siihen, ettei hänen tarvinnut lähteä juhliin. Reilumpaa olisi ollut heti alkuunsa kieltäytyä kutsusta.


Mitä tämä vertaus sitten opettaa meille?
Meille on varmasti ilmeisen selvää, että juhlat viittaavat Jumalan valtakuntaan, johon oli paljon kutsuttuja. Ensimmäisten kieltäydyttyä kutsu ulotettiin koskemaan katuja ja toreja, sekä kyliä ja kujia. Siis niitäkin ihmisiä, jotka olivat alunperin olleet kutsun ulkopuolella. Käytännössä ensiksi kutsuttuja olivat juutalaiset, joista läheskään kaikki eivät halunneet tulla. Juhlapöytä oli kuitenkin katettu ja tilaa oli paljon. Ei siis ihme, että myös naapurissa olevat pakanakansatkin saivat kutsun saapua paikalle. Jumala ei rankaissut kieltäytyjiä, vaan sen sijaan ulotti armonsa niille, jotka eivät siitä olleet päässeet vielä osallisiksi.

Me olemme samalla tavoin saaneet kutsun saapua Jumalan yhteyteen. Evankeliumin opetus ja kristillinen sanoma ovat meille varmasti tuttuja. Me todistamme Jumalan valtakunnasta jokaisessa liturgiassa. Se todentuu jo alkusiunauksessa, jossa sanotaan: ”Siunattu on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen valtakunta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen”.

Kirkon ovet ovat avoinna, mutta tästäkin huolimatta hyvin harva saapuu enää Herran huoneeseen. Meidät on kristittyinä kutsuttu toimimaan, mutta kuinka moni lopulta toimii?

Kristuksen vertaus suurista pidoista on yhtä aikaa varoittava muistutus ja lohdullinen sanoma. Varoittava muistutus se on niille, jotka keksivät mitä oudoimpia tekosyitä sille, että kristillistä kutsumusta ei tarvitsisi täysipainoisesti toteuttaa. Tämä liittyy niin kirkossa käymiseen, hyväntekeväisyyteen, paastoamiseen kuin muuhunkin kilvoitteluun. Ainoastaan mielikuvitus on rajana tekosyille, joilla ihminen hakee oikeutusta poissaololleen.
Joku vetoaa siihen, että kirkko on liian kylmä, kun toiselle se taas on liian kuuma. Kolmas sanoo, että jumalanpalvelukset alkavat väärään aikaan. Neljäs sanoo, että palvelus kestää liian pitkään ja viides, ettei lyhyen palveluksen takia kannata saapua paikalle.  - Jos ihmisellä on vilpitön halu saapua Herran huoneeseen, niin totisesti hän sen pystyy tekemään! Meidän ei tarvitse mennä montakaan vuosikymmentä taaksepäin, jolloin ihmiset kulkivat jalan tai hevosella kymmeniä kilometrejä aamuyöstä alkaen päästäkseen kylmään kirkkoon jumalanpalvelukseen!
Oikeutettuja syitä poissaoloon on tietyissä tapauksissa ammatinharjoittaminen, fyysinen sairaus, muutoin huono kunto, joista jälkimmäiset oikeuttavat myös poikkeamaan tarvittaessa paastosta. Jos paaston tai kirkossa seisomisen kokee raskaaksi, niin asiassa voi aina huoletta kääntyä papin puoleen.

Mutta yhtä lailla tämä Kristuksen vertaus on lohdullinen. Se on lohdullinen siinä mielessä, että meidät kaikki on kutsuttu ja ovet ovat avoinna. Jumalan valtakunta ei ole suljettu keneltäkään ja Kirkon ovet ovat auki kaikille niille, jotka haluavat sinne astua.

Ihmisen kutsumus ja oikea paikka on olla lähellä Jumalaa. Ihmisestä tulee todellinen ihminen silloin kun hän on yhteydessä Jumalaan. Jumalan valtakunta voi ilmentyä monin eri keinoin ja monessa paikassa. Meille on annettu vapaus toimia kutsumuksemme mukaan. On meistä itsestämme kiinni, että miten sitä toteutamme.
”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” (Luuk. 14:15)
Amen.