”Suuret pidot” Luuk.
14:16-24
Nimeen Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen,
Kuulimme evankeliumilukuna
Kristuksen vertauksen suurista pidoista, jotka viittaavat Jumalan valtakuntaan.
Kristus ei yksityiskohtaisesti kerro siitä, että millainen on esimerkiksi tuo
Jumalan valtakunta. Hän verhoaa sen ikään kuin salaisuudeksi, josta saamme
viitteitä ainoastaan hänen vertausten kautta.
Monille Jeesuksen vertaukset
olivat ja ovat edelleen mukavia tarinoita, joihin saattaa sisältyä jonkinlainen
opetus. Mutta ne kertovat todellisuudessa paljon enemmän. Ne avaavat meidät
lopulta ymmärtämään suhteemme lähimmäisiin ja sen, että kenelle Jumalan
valtakunta on avoinna.
Vertauksessa eräs mies
järjesti suuret juhlat, johon hän oli kutsunut paljon ihmisiä. Kun juhlien oli
määrä alkaa, niin hän lähetti palvelijansa hakemaan vieraat paikalle. Nämä
vieraat kuitenkin esittivät toinen toisensa perään syitä sille, joiden
perusteella he eivät voineet saapua juhlille. Ensimmäinen oli ostanut pellon,
toinen viisi härkäparia ja kolmas oli mennyt juuri naimisiin.
Meidän silmissämme nuo syyt
kuulostavat ensialkuun ihan hyviltä, vaikka asia ei todellisuudessa ollutkaan
näin. Ensinnäkin, tällaisiin juhliin oli ensimmäinen kutsu käynyt jo hyvissä
ajoin, joihin nämä kaikki kutsutut olivat siis alunperin vastanneet
myöntävästi. Tämän vuoksi isäntä lähetti palvelijansa ilmoittamaan, että
”kaikki on nyt valmista, voitte tulla paikalle”. Nämä kutsutut olisivat voineet
jo alunperin ilmoittaa, että he eivät voi tulla juhliin. Sen sijaan he peruivat
tulonsa aivan viime hetkellä. Silloin, kun tuo juhlapöytä oli jo katettu.
Lähi-idän kulttuurissa oli ylipäätänsä hyvin epäkohteliasta kieltäytyä
juhlista. Tämän epäkohteliaisuuden lisäksi he esittivät vähintäänkin yhtä
tökeröitä tekosyitä.
Ensimmäinen oli ostanut
pellon ja oli menossa katsomaan sitä.
Kuinka moni maanviljelijä
ostaisi pellon, ellei hän olisi jo aiemmin käynyt katsomassa sitä? Tai
ostaisiko joku esimerkiksi asunnon, vaikkei hän olisi nähnyt sitä aiemmin?
Vähintään yhtä oudolta
kuulosti toisen kutsutun syy olla saapumatta juhlille. Hän oli ostanut viisi
paria härkiä ja menossa testaamaan niitä. Härkäparien tuli olla tasavahvoja,
jotta niillä pystyi tasaisesti kyntämään. Ei kukaan maanviljelijä ostaisi
niitäkään, ennen kuin hän olisi kokeillut niiden voimia.
Kolmas kutsuttu vetosi
siihen, että hän oli juuri mennyt naimisiin. Tämä syy kuulostaa meidän korvissa
jokseenkin oikeutetulta ja itse asiassa Mooseksen laissakin oli kohta, jossa
miehen ei tarvinnut ensimmäisenä avioliittovuonaan mennä sotaan tai muuhunkaan
palvelukseen. ”Hän saa vuoden ajan olla vapaa ja pysyä kotona vaimonsa ilona”. (5.Moos. 24:5)
Tälläkin miehellä olisi
kuitenkin ollut mahdollisuus kieltäytyä jo aiemmin tästä kutsusta, eikä vasta
viime tingassa. Sen sijaan hän käytti Mooseksen lakia verukkeena siihen, ettei
hänen tarvinnut lähteä juhliin. Reilumpaa olisi ollut heti alkuunsa kieltäytyä
kutsusta.
Mitä tämä vertaus sitten
opettaa meille?
Meille on varmasti ilmeisen
selvää, että juhlat viittaavat Jumalan valtakuntaan, johon oli paljon
kutsuttuja. Ensimmäisten kieltäydyttyä kutsu ulotettiin koskemaan katuja ja
toreja, sekä kyliä ja kujia. Siis niitäkin ihmisiä, jotka olivat alunperin
olleet kutsun ulkopuolella. Käytännössä ensiksi kutsuttuja olivat juutalaiset,
joista läheskään kaikki eivät halunneet tulla. Juhlapöytä oli kuitenkin katettu
ja tilaa oli paljon. Ei siis ihme, että myös naapurissa olevat pakanakansatkin
saivat kutsun saapua paikalle. Jumala ei rankaissut kieltäytyjiä, vaan sen
sijaan ulotti armonsa niille, jotka eivät siitä olleet päässeet vielä
osallisiksi.
Me olemme samalla tavoin
saaneet kutsun saapua Jumalan yhteyteen. Evankeliumin opetus ja kristillinen
sanoma ovat meille varmasti tuttuja. Me todistamme Jumalan valtakunnasta jokaisessa
liturgiassa. Se todentuu jo alkusiunauksessa, jossa sanotaan: ”Siunattu on Isän
ja Pojan ja Pyhän Hengen valtakunta nyt ja aina ja iankaikkisesta
iankaikkiseen”.
Kirkon ovet ovat avoinna,
mutta tästäkin huolimatta hyvin harva saapuu enää Herran huoneeseen. Meidät on
kristittyinä kutsuttu toimimaan, mutta kuinka moni lopulta toimii?
Kristuksen vertaus suurista
pidoista on yhtä aikaa varoittava muistutus ja lohdullinen sanoma. Varoittava
muistutus se on niille, jotka keksivät mitä oudoimpia tekosyitä sille, että
kristillistä kutsumusta ei tarvitsisi täysipainoisesti toteuttaa. Tämä liittyy
niin kirkossa käymiseen, hyväntekeväisyyteen, paastoamiseen kuin muuhunkin
kilvoitteluun. Ainoastaan mielikuvitus on rajana tekosyille, joilla ihminen
hakee oikeutusta poissaololleen.
Joku vetoaa siihen, että
kirkko on liian kylmä, kun toiselle se taas on liian kuuma. Kolmas sanoo, että
jumalanpalvelukset alkavat väärään aikaan. Neljäs sanoo, että palvelus kestää
liian pitkään ja viides, ettei lyhyen palveluksen takia kannata saapua
paikalle. - Jos ihmisellä on
vilpitön halu saapua Herran huoneeseen, niin totisesti hän sen pystyy tekemään!
Meidän ei tarvitse mennä montakaan vuosikymmentä taaksepäin, jolloin ihmiset
kulkivat jalan tai hevosella kymmeniä kilometrejä aamuyöstä alkaen päästäkseen
kylmään kirkkoon jumalanpalvelukseen!
Oikeutettuja syitä
poissaoloon on tietyissä tapauksissa ammatinharjoittaminen, fyysinen sairaus,
muutoin huono kunto, joista jälkimmäiset oikeuttavat myös poikkeamaan
tarvittaessa paastosta. Jos paaston tai kirkossa seisomisen kokee raskaaksi,
niin asiassa voi aina huoletta kääntyä papin puoleen.
Mutta yhtä lailla tämä
Kristuksen vertaus on lohdullinen. Se on lohdullinen siinä mielessä, että
meidät kaikki on kutsuttu ja ovet ovat avoinna. Jumalan valtakunta ei ole
suljettu keneltäkään ja Kirkon ovet ovat auki kaikille niille, jotka haluavat
sinne astua.
Ihmisen kutsumus ja oikea
paikka on olla lähellä Jumalaa. Ihmisestä tulee todellinen ihminen silloin kun
hän on yhteydessä Jumalaan. Jumalan valtakunta voi ilmentyä monin eri keinoin
ja monessa paikassa. Meille on annettu vapaus toimia kutsumuksemme mukaan. On
meistä itsestämme kiinni, että miten sitä toteutamme.
”Autuas se, joka saa olla
aterialla Jumalan valtakunnassa.”
(Luuk. 14:15)
Amen.
