Olen joskus aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka meidän ihmisten ajatusmaailma on joskus hyvin mustavalkoinen. Kysymys on tietenkin siitä, että mitkä asiat minua kiinnostavat ja mitkä eivät. Tässähän ei ole mitään uutta, mutta nämä jokaisen omat fiksaatiot tulevat aivan uudella tavalla esille meidän meeeeeediapainoitteisessa yhteiskunnassa (huomasitteko oikeaoppisen painotukseni).
Me suollamme näitä fiksaatioita esille niin Facebookissa kuin blogeissa. Mikäli ihmisellä on valtaa ja voimaa, niin hänen juttunsa tulevat esille vielä lehdissäkin. Jos hän on toimittaja, niin valta on oikeastaan vielä tätäkin suurempi. Ja meillähän on aina tapana uskoa painettua sanaa, eikös totta?
Itse olen valitettavasti oppinut hieman nirsoksi. Ennen kuin ryhdyn lukemaan jotain artikkelia, niin katson kirjoittajan. Olen näet kyllästynyt siihen, että vapaa-ajattelijoiden propagandaa tulee esille aina tietyn toimittajan jutuissa tai sitten seksuaalivähemmistöjen asioita ajetaan lähes aina jonkun toisen henkilön kolumneissa. (En sano etteikö näin saisi tehdä. Enemmän harmittaa tämä yksipuolinen tapa käsitellä asioita).
Kirkon piirissä on aivan sama asia. Jutun sisällön voi käytännössä päätellä aina suoraan kirjoittajasta. Turha odottaa siis mitään yllätyksiä, kun omia fiksaatioita pyöritellään taas hieman toiselta kantilta ja eri otsikolla. Ottaisin itse asiassa niin mielelläni eläviä esimerkkejä, mutta koska piirit ovat niin pienet ja en halua loukata ketään, niin jätän nämä täydennykset väliin.
Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että onhan minullakin omat fiksaatiot. Haluisin elävöittää kirkkoa ja tuoda esille jotain uutta esimerkiksi liturgian historian kautta. Haluaisin niin mielelläni kannustaa ihmisiä luovaan ajatteluun. Minua harmittaa kaiken maailman stubbornistit, jotka pitäytyvät vanhoissa sanamuodoissa ja kaavoissa, "koska niin on ennenkin tehty". Tämän vuoksihan minä viime blogissakin kirjoitin siitä, kuinka ihmiset ryhtyvät palvomaan esineitä ja tekstimuotoja.
Mutta en nyt lietso itseäni enempää näiden asioiden suhteen. Todettakoon vain, että meillä jokaisella taitaa olla omat taistelumme tuulimyllyjä vastaan...
