Mutta mikä sitten mättää?
Kuten olen joskus aiemmin maininnut, niin lentomatkailuun liittyvä terrorismin pelko saa monet tuntemaan itsensä enemmän tai vähemmän rikolliseksi. Erilliseen pussiin pakattavat shamppoo- ja käsirasvatuubit ovat tietysti pieni muodollisuus. Samoin metallinpaljastaminen ujellus ja sen kautta tarkempi syynäys.
Mutta Paul Kilduffia vapaasti lainatakseni, aina kun esimerkiksi vanhuksia ja invalideja syynätään perusteellisesti turvatarkastuksessa, niin samaan aikaan toisessa maailmankolkassa terroristit hykertelevät vahingoniloisesti luolissaan. Tietysti, nesteiden kuljetuksen rajoittamisen myötä myös odotushallin pullotetun veden myyjät ovat alkaneet hykerrellä käsiään.
Mutta kaikki tietysti tapahtuu meidän omaksi parhaaksi ja siinä ei kärsi kuin matkustusmukavuus. Ja matkustaessa sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista. Siinä kai piilee sen viehätys. Mutta ei se aina niin kivaa ole, kun homma ei toimi...
Mikko ja minä odotellaan omia laukkujamme... Taustalla olevat laukut ovat joltain aivan toiselta lennolta...
