Minulla on muutamia läheisiä, jotka ovat hiljattain perustaneet oman yrityksen. Hyvin pian tämän jälkeen asianomaisten puhelimet ovat alkaneet käydä kuumana. Asiakkaita nämä soittajat eivät ole olleet, vaan lukuisten eri yritysten puhelinmyyjiä, jotka tarjoavat näkyvyyteen ja markkinointiin liittyviä internet-palveluitaan. Kysymys on siis osoite- ja yhteystietojen näkyvyydestä internetin hakukoneissa, sekä numerotiedustelupalveluissa. Jotkin isommat yritykset tarjoavat mahdollisuutta laittaa tietoja ihan paperiseen puhelinluetteloon.
Nämä yritykset eivät viivyttely uusien asiakkaiden tavoittelussa. Eräskin henkilö laittoi uuden yrityksensä rekisteröintikaavakkeen postiin ja jo seuraavana arkipäivänä puhelinmyyjä oli hänen kimpussaan.
Seurakunnan kirkkoherrana minäkin olen saanut osani tästä kaikesta. Alussa menin jopa halpaan ja seurakunnalla oli parikin päälekkäistä sopimusta liittyen liittyen seurakunnan osoite- ja aukioloaikojen näkyvyyteen netissä. Aika nopeasti tajusin, että tässähän menee satoja euroja kankkulan kaivoon.
Jos lähden googlaamaan Nurmeksen ortodoksista seurakuntaa, niin sieltä kyllä ensimmäisenä putkahtaa esille meidän oma sivu. Onneksi näin. Olen joskus yrittänyt etsiä jonkin yrityksen aukioloaikoja nettiviidakosta. Haku ei tuota kuin vinon pinon eri palveluntarjoajien sivuja, joista ei löydy kuin etsimäni firman katuosoite, kartta ja puhelinnumero. Firmalla saattaa olla omakin sivu, mutta jostain syystä se ei ole aivan ensimmäisten joukossa hakutuloksessa.
Mitä minä nyt oikein haluan sitten sanoa?
En halua henkilökohtaisella tasolla ryhtyä moittimaan puhelinmyyjiä, joiden tulotaso on varmasti kiinni tehdyistä sopimuksista. Tietysti sellaista reilua suorapuheisuutta voisi toivoa ja samoin ymmärrystä siinä, että pieni seurakunta tai yritys ei voi yhtäkkiä tunkea satoja euroja siihen, että netistä löytyy googlaamalla taas yksi hakutulos enemmän.
Näiden ja erinäisten muiden puhelinkeskustelujen myötä olen alkanut ymmärtää, että ihmiset oikeasti kuvittelevat kaikkien seurakuntien rypevän rahassa kuin keskiajalla konsanaan. Asia ei ole aivan näin. Esimerkiksi 50-luvulla perustetuilla maalaisseurakunnilla ei ole tolkuttomasti rahaa tai omaisuutta. Pieniin seurakuntiin suhtaudutaan monesti kuitenkin aivan samalla tavoin kuin suuriin.
Sitten voidaan vielä lopuksi kysyä sitäkin, että mitä vastineita seurakuntalaiset haluavat maksamalleen kirkollisverolle? Paljon on niitä, joille internetin hakutulokset ovat yhtä hepreaa, mutta paikallislehti ja puskaradio ovat kultaakin kalliimpia tietolähteitä. Näkyvyyttä tulee todellakin kehittää, mutta ainakin täällä päin se toteutuu sillä, että seurakunta ja sen aktiiviset jäsenet ovat hyvällä tavalla esillä.
Näkyvyyttä netissä ei sovi unohtaa. Tehokkain tapa on kuitenkin pitää omat kotisivut kunnossa ja ajan tasalla. Silloin se yksi ja ainut hakutuloskin on riittävä.
