Leiri vain etenee ja enää ei ole kuin pari päivää jäljellä. Muutoinkin vähäiset unet jäivät vielä vähemmälle, kun heräsin aamulla klo 5 siihen, kun hyttynen inisi korvan äärellä! Olisihan se voinut minun puolestani vaikka imaista sen pisaran jalastani ja olla hiljaa. Joka tapauksessa en sitten oikein saanut enää unta.
Perhettä on ikävä. Onneksi Pikku-Anna kävi yhden päivän verran tervehtimässä. Tytöt pitivät Annalle seuraa, kun minä olin hoitamassa pastoraalisia hommia.
Pössin veljekset esittävät iltanuotiohjelmaa. Joillakin leiriläisillä oli pitkään se käsitys, että kysessä oli isä ja poika.
