Kripari alkaa parin päivän päästä. Se on mukava juttu. Ensinnäkin se on suurta vaihtelua ja siinä saa olla nuorten kanssa tekemisissä. Vaikka tässä itsellä jo hitusen on vuosia kertynyt, niin pystyn joten kuten olemaan samalla aallonpituudella nuorison kanssa.
Toinen mukava pointti leirillä on luonnonläheisyys. Siis metsässä käyskentely ja se, että kuulee käen kukkuvan. Siihen ei vain voi kyllästyä. Soutelu tyvenellä järvellä on myös mukavaa puuhaa. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka eivät viihdy luonnossa. Se on kuulkaas terapeuttista puuhaa.
Teen työtä, jossa saa olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Kuitenkin, aikaa tulee antaa myös itselle. Käyskentely korpimaissa auttaa. Nykypäivän synti taitaa olla se, että me ihmiset emme osaa olla kunnolla aloillamme. Kaikki on suorittamista, jopa vapaa-aika! Ei ihme, että ollaan sitten rikki - poikki - puhki, kun lomatkin on tehty niin suunnitelmallisesti, että se on samanlaista suorittamista kuin kaikki muukin.
Vinkki: Painukaa metsään, se tekee todella hyvää!
