Tietynlaisen julkisuuskuvan ylläpitäminen näyttää ainakin välillä olevan elämää suurempi kysymys. Tämähän tulee esille jos siinä, kun ihminen liukastuu kadulla, niin ensimmäinen huoli ei ole suinkaan se, etä menikö luita poikki, vaan "näkikö kukaan kun kaaduin?!"
Syksyllä 2008 tehtiin Status - tutkimus, jonka tarkoituksena oli "kartoittaa minkä ihmiset kokevat antavan statusta, eli mikä antaa ihmisille heidän silmissään arvoasemaa, arvostusta ja kunnioitusta."
Tästä linkistä löytyy koko lista. (Se on pdf-tiedosto, jonka voi vaikka tallentaa koneelle ja lukea myöhemmin kaikessa rauhassa.)
Surullista tässä listassa on mm sijoitus 98: "Käydä terapiassa". Toisin sanoen terapiassa käynti ei ole liiemmin arvostettua. Sijoitus 92: "Käydä joka sunnuntai kirkossa" ei myöskään minua paljoa naurata. Miksi näin?
Uskaltaisin väittää, että puolet suomalaisista on terapian tarpeessa ja jokaiselle se tekisi hyvää. Esimerkiksi alkoholismi, pelkotilat (esim. paniikkihäiriöt, kahvikuppineuroosit yms), poikkeava seksuaalikäyttäytyminen (pitää sisällään sitoutumisen pelon tai jatkuvan uusien suhteiden etsimisen yms) ja aggressiot johtuvat monesti traumoista, joiden hoitaminen edellyttää terapiaa.
Monelle on suuri kynnys myöntää, että on terapian tarpeessa. Vielä suurempi kynnys on sitten mennä sinne terapiaan. Asiaa ei siis helpota, että tätä terapiassa käyntiä ei liiemmin arvosteta näin ulkoisen statuksen kannalta.
Itse olen koettanut työssäni painottaa sitä, että vahva ihminen on todellisuudessa sellainen, joka pystyy myöntämään omat heikkoutensa. Eli ihminen on silloin vahva, kun hän uskaltautuu menemään tarvittaessa myös terapiaan.
Yhteiskunnassa voivotellaan ja kauhistellaan käsittämättömiä veritekoja, mutta samanaikaisesti tutkimus osoittaa, että hoitoon hakeutuvaa ihmistä ei liiemmin pidetä arvossa!!! Tämä yhtälö ei oikein toimi. Kyllä tässä pitäisi jo kodista ja koulusta alkaen rohkaista ihmisiä siihen, että apua pyydetään silloin kun tarvitaan apua, eikä tarvitse ensimmäisenä pelätä, että "mitä muut minusta ajattelevat".
Jos tuota statusta tarkastelee kokonaisuutena, niin onhan se aika surullista luettavaa. Mutta sehän perustuukin siihen, että "tämä on jotain mitä haluan, että muut näkevät minussa".
- Inhimmillistä, mutta ei kristillistä...
