Mikä tekee kristinoppileiristä hyvän?
Onko leiri hyvä ja onnistunut silloin kun kaikki menee aikataulun mukaan?
Onko se silloin onnistunut kun leiriläiset tekevät kaiken mukisematta?
Onko leiri onnistunut silloin, kun lopputentin jälkeen huomaa, että leiriläiset ovat todellakin oppineet jotain?
Onko leiri onnistunut silloin kun kaikki itkevät viimeisenä päivänä?
Niin, paljon kysymyksiä... Mutta tuskinpa leiri silti olisi onnistunut jos joku näistä ehdoista täyttyisikin 100 prosenttisesti. Haluatte varmasti myös perusteluja...
- Aikataulu on tärkeä asia, mutta olen ollut sellaisilla leireillä, jossa aikataulusta on tullut Jumalaa suurempi asia ja sen noudattaminen on saanut neuroottisia piirteitä. Hyvä leirinjohtaja saa aikataulun pelaamaan ja joustamaan tarvittaessa.
- On niitä leirejä, joissa leiriläiset ovat TÄYSIN yhteistyöhaluisia ja minkäänlaisia soraääniä ei ole kuulunut leirin aikana. Valitettavasti näistä leireistä ei ole mitään kerrottavaa, koska niistä ei ole jäänyt mitään sen kummemmin mieleen.
- Mieltä tietysti lämmittää se, että kaikki osaavat vähintäänkin jotain leirillä opetetuista asioista, mutta sekään ei voi olla itsetarkoitus.
- Pitääkö kaikkien itkeä? Ei välttämättä, mutta kyllä se aina ohjaajan mieltä lämmittää, että leiriläiset ovat todella tykänneet leiristä niin paljon, että ero tapahtuu itkun kera. Tietysti, kaikkea ei voi lukea ohjaajien ansioksi.
Mutta viime leiri oli hyvä leiri. Siitä jäi hyvä mieli ja se oli tosi hauska. Lisäksi leirin opetusuudistus todellakin näyttää kantavan hedelmää. Vanhan oppituntisysteemin voi kenties kohta heittää romukoppaan, sillä ryhmissä pohdiskelu ja omakohtainen asioiden oivaltaminen näyttää todellakin toimivan paljon paremmin.
VAU! Ei mikään turha juttu, eikä turha leiri... olen kenties vielä fyysisesti väsynyt, mutta pahuksen iloinen :)
