Välillä on liian kuuma ja välillä taas liian kylmä. Nyt on taas liian kuuma. On se kumma kun aina pitää valittaa. Ei ne lapsetkaan ole aina niin tyytyväisiä. Halusivat välttämättä rannalle, mutta sitten eivät oikein halunneet olla vedessä. Juoksivat vain laituria edes ja takas. Sen olisi voinut tehdä yhtä hyvin kotona. Itse olen sellainen vilukatti, etten menee veteen ennen kuin se on about +24C.
Mutta milloin ihminen on sitten tyytyväinen?
Tuntuu siltä, että sellaiset täydellisyyden hetket ovat harvassa. Niitä kyllä sattuu onneksi aika ajoin. Silloin tuntuu todellakin siltä, että mistään ei tarvitse murehtia ja että kaikki on juuri niinkuin pitääkin.
Minulle kuluu hirmu paljon aikaa tekemättömien asioiden murehtimiseen. Käytännössä tämä on enemmän kuin turha piirre, sillä miten ne asiat paranevat murehtimisella? Jokuhan se on sanonutkin, että asioiden murehtiminen vie lopulta enemmän aikaa kuin niiden tekeminen. Paljon tulee haaskattua aikaa siihenkin sitten.
Mutta mites tuosta murehtimisesta sitten pääsee eroon? Pitää kaiketi kehittää omaa elämänasennetta. Jo jotta voin pitää tämän uuden tehtävän mielessä, on minun nyt murehdittava sitä joka päivä, hehehehe.
Ehkäpä käyn vain suihkussa. Juon hieman teetä ja painun hommiin. Unohdetaan taas nämä murehtimiset hetkeksi ja nautitaan kuumasta ilmasta :)
