Olen täällä taas jokseenkin pitkän tauon jälkeen. Reilu viikko meni taas leirillä ja sitä ennen olen ollut puhtaasti saamaton tämän blogini kanssa.
Mutta aiheena jälleen kerran kristinoppileiri, elikkä kripari kirvoitti mieleeni taas muutamia ajatuksia. Ehkä suurin kysymys on se, että MIKÄ ON KRIPARIN TODELLINEN TARKOITUS?
Liian helposti homma karkaa siihen, että me luomme hirmun tiukat puitteet sille, että mitä kaikkia asioita pitää ehtiä käsitellä leirin aikana. Opetuksen kannalta oleellisia asioita ovat tietysti sakramentit, Raamattu, etiikka, ortodoksinen ihmiskäsitys, parisuhdejutut jne.
Leirin lukujärjestyksestäkin tehdään monesti sellainen, että sitä pitää orjallisesti noudattaa, vaikka sen hetkinen tilanne vaatisi jotain aivan muuta.
Olen iloinen siitä, että viime kripari toteutui hieman toisella tavalla. Oppituntien suhteen ei otettu suurtakaan stressiä ja lukujärjestystäkin kyettiin soveltamaan juostavasti aina tilanteen mukaan. Itse asiassa oppituntien aiheetkin päätettiin vasta edellisenä päivänä.
Ehkä edellä mainitut asiat kuulostavat siltä, että leiriä on ajattu läpi "hällä väliä" - periaattella. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Palataanpa näet oleellisimman kysymyksen ääreen, jonka jo mainitsin.
Mikä on kristinoppileirin todellinen tarkoitus?
Onko se sitä, että reilussa viikossa pitäisi opettaa tiettyjä asioita, joista suurin osa olisi pitänyt oppia jo uskontotunnilla? Haluammeko todella antaa nuorelle ortodoksisuudesta sellaisen kuvan, että ortodoksisuus on suhteellisen lyhyessä ajassa ulkoa opeteltuja asioita?
Vaikka kristinoppileiristä on olemassa ihan viralliset sisältöohjeetkin, niin uskallan väittää, että leirin tarkoitus on hyvin yksinkertainen: NUOREN IHMISEN MOTIVOIMINEN!
Tuleeko nuoresta hyvä ortodoksi, jos hän osaa uskontunnustuksen tai 10 käskyä ulkoa? Tuleeko hänestä hyvä ortodoksi jos hän osaa kaikkien liturgisten esineiden ja papinpukujen oudot nimet ulkoa?
Edellä mainitut asiat ovat ihan kivaa lisätietoa, mutta eivät välttämättömiä asioita. Itse asiassa viime leirillä ainakin esineiden nimet yms. sivuutettiin ihan kokonaan. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin niihinkin asioihin olisi varmaan tartuttu. Nyt keskityttiinh vain oleelliseen...
(jatkuu)
