”TÄYDESTÄ SYDÄMESTÄMME JA TÄYDELLÄ YMMÄRRYKSELLÄMME”
- Näkökohtia koko kansan liturgiaan
Kaikki kirkkomme jumalanpalvelukset ovat yhteistä rukousta. Kaikkein keskeisin jumalanpalvelus on liturgia, jossa seurakuntalaiset osallistuvat Herran Pyhästä Ehtoollisesta. Liturgiaa voi kutsua täydelliseksi toimitukseksi, vaikka se onkin ajan saatossa muuttunut hyvin paljon. Alkukirkon aikana eukaristinen kokoontuminen tapahtui yksityisessä kodissa ja muutamia vuosisatoja myöhemmin liturgiaa toimitettiin jo suurissa kirkoissa, joiden loistokkuus on ollut vertaansa vailla. Monet seikat ovat muovanneet siitä lopulta sellaisen, millaisena me siihen osallistumme tänä päivänä.
Liturgian ulkoisten puitteiden kehitys ei ole kuitenkaan ollut pelkästään nousujohteista, sillä löydämme historiasta monia ajanjaksoja, jolloin sitä on toimitettu hyvin vaatimattomissakin olosuhteissa. Ajatellaan vaikkapa sotiemme jälkeistä Suomea 1950-luvulla, jolloin monissa paikoissa liturgioita toimitettiin yksityisissä kodeissa tai sitten kouluissa. Ulkoinen loistokkuus ja kauneus on ollut siitä kaukana, mutta se ei kuitenkaan ole tehnyt siitä vähemmän täydellistä. Noina aikoina liturgian sisäinen kauneus on noussut sen tärkeimmäksi piirteeksi. Voisi lyhyesti todeta, että eukaristia on ollut aina muuttumaton, mutta liturgia toimituksena on kokenut suuria muutoksia ja siinä on aina heijastunut ympäristön vaikutus sekä ajan henki.
Edellä mainitun valossa ymmärrämme varsin hyvin sen, että liturgia on sekä puitteiltaan, että kaavaltaan muuttunut jatkuvasti. Se on luonnollista, koska siinä heijastuu aina myös ihmiskunnan kehittyminen. Liturgian perimmäisenä tarkoituksena on saattaa ihminen siihen tilaan, johon Jumala hänet on tarkoittanutkin. Liturgia ei ole eristäytymistä tai pakenemista tästä maailmasta, vaan Jumalan valtakunnan todellistumista tässä ajassa. Liturgia liturgian jälkeen on sitä, että me emme pidä kaikkea itsellämme, vaan kannamme Kristuksen kirkkautta maailmaan.
Olisiko meidän syytä palata siihen tilaan, jossa liturgiaa toimitettiin kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana? Tämä ei luonnollisesti ole tarpeellista, sillä liturgiaa ei tule väkivalloin tai mielivaltaisesti muuttaa, vaikka pyrkisimmekin tekemään sitä hyvässä reformin hengessä. Voimme kuitenkin tunnustaa sen, että olemme ajan saatossa alkaneet peittää liturgian merkityksen kannalta hyvin tärkeitä asioita. Ennen kaikkea tarkoitan tällä nyt liturgian ymmärrettävyyttä. Jos kerran liturgia on yhteistä rukousta, niin silloin sen tulee olla kaikille ymmärrettävää ja selkeää. Rukouksen sanojen mukaisesti: ”Lausukaamme kaikki täydestä sydämestämme ja täydellä ymmärryksellämme, lausukaamme.”
