Kenties kristinoppileirin tulisi vastata ainakin yhteen kysymykseen, joka pomppaa nuoren ihmisen mieleen ennemmin tai myöhemmin, eli: "Miksi minun pitäisi kuulua ortodoksiseen kirkkoon?"
Kysymys on äärettömän hyvä ja tärkeä, sillä ainakin vapaa-ajattelijat ovat yrittäneet keksiä roppakaupalla syitä siihen, että miksi ihmisen ei kannata kuulua kirkkoon. Oikeastaan pitää ihmetellä sitä, että miksi kirkossamme ei osata mainostaa niitä myönteisiä asioita, joita meillä ilmiselvästi on olemassa hyvin paljon.
Kirkon jäsenyydestä saatava hyöty ei tule silloin kunnolla esille, jos ihminen istuu ainoastaan neljän seinän sisällä. Ehkä koskettavin esimerkki kirkon hyvästä tarjonnasta on nimenomaan katumuksen sakramentti (tai mukavammin sanottuna "mielenmuutoksen mysteerio"). Kuinka moni on lopulta oivaltanut, että se on tarkoitettu meille hyväksi avuksi ja uudeksi mahdollisuudeksi.
Katumushan ei ole kuulustelu, jossa pitäisi luetella roppakaupalla pahoja asioita. Ja kuinka paljon lopulta 15-vuotiaalta tällaista voi vaatia? Ehkä tärkeintä on huomata, että teemme käytännössä joka päivä jotain joka vie meitä pois Jumalasta tai lähimmäisistämme, jonka voisimme tehdä sittenkin toisella tavoin.
Jos kristinoppileirin päätarkoitus on tuoda ortodoksisuuden syvin olemus ja rikkaus hyvällä tavalla esille, niin silloin saisimme unohtaa sen byrokraattisen mentaliteetin, jossa tiettyjä asioita on pakko suorittaa ainoastaan suorittamisen vuoksi.
Valitettavasti byrokratia ja suorituskeskeisyys on pesiytynyt syvälle myös meidän rakkaaseen kirkkokuntaamme. Monissa seurakunnissa viraston ylläpitämistä hoidetaan suuremmalla hartaudella kuin jumalanpalveluksia, mikä on mielestäni lähes irvokkuudeen huippu.
Ainakin leireillä voisimme unohtaa tämän typerän suorittamisen ja keskittyä oleellisiin asioihin, kuten jumalanpalveluksiin, yhdessäoloon ja muihin iloisiin asioihin, unohtamatta kaunista ympäröivää luontoa. Niissä kuitenkin heijastuu parhaimmalla tavalla kaikki se, mikä liittyy omaan uskoomme. Se on elämää!!!
