On olemassa tervettä uskonnollisuutta ja epätervettä uskonnollisuutta. Terve uskonto on sitä, että ihminen pohtii omaa uskoaan ja elää tasapainoista elämää, jossa usko tulee esille nimenomaan siinä, että ollaan hyviä ihmisiä (aivan kuten Kristus on opettanut).
Epätervettä uskontoa on taas se, että ihminen ei pohdi uskonasioita ja elää suoranaisessa transsissa, jossa hän tosiaan hokee Jeesuksen nimeä joka käänteessä. Tiettyjen asioiden hokeminen ei tee ihmisestä sen parempaa, oikeastaan päinvastoin. Lainaanpa nyt Kristusta tässsäkin asiassa: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21)
Vaikka sana "jeesustelu" kuulostaakin lähestulkoon rienaukselta, niin aion silti käyttää tätä termiä. Jeesustelu on sitä, että ihminen tosiaan hokee Jeesuksen nimeä joka tilanteessa, vaikka tämä käytännössä ei olisi tarpeenkaan. Ymmärrämme varsin hyvin sen, että tietynlainen asioiden toistaminen ja turhanpäiväinen hokeminen eivät kehitä meitä, vaan päinvastoin. Kymmennessä käskyssäkin mainitaan, että Herran nimeä ei tulisi turhaan lausua.
Joka tapauksessa jeesustelun vuoksi kristinusko saa vääränlaista julkisuutta. Samaan sarjaan voidaan lukea ne "kristilliset" julkkikset, jotka kannanotoillaan saavat aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Ymmärrän varsin hyvin heidän sanomansa, mutta jostain kumman syystä suusta pomppii esiin vain sellaisia sammakoita, että koen suoranaista häpeää tuollaisista sanoista. Jos ihminen ei osaa perustella kirkon opetusta ja kantaa selkeästi ja hyvin, niin silloin on parempi olla hiljaa.
Vaikka mieli tekisi sanoa vielä paljon enemmän, niin taidan kuitenkin olla hiljaa...
