Itsekkyyden kyllästämä maailma

Tämän blogin alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia tietynlaisena kanavana, jonka kautta saisin purkaa ajatuksiani. Harvakseltaan olen viime aikoina kirjoittanut, mutta se ei tarkoita sitä, että päässä ei olisi enää ajatuksia jäljellä. 

Kun katsoo maailman uutisia, niin verenpaineen lisäksi nousee myös monenlaisia ajatuksia, joista osa on kyllä varmasti täysin painokelvottomia. Uutiset herättävät surua ahdistusta ja suoranaista vihaakin. Ehkä eniten turhauttaa se itsekkyyden määrä mikä on johtanut suuriin kärsimyksiin. Oman edun ja vallan tavoittelu johtaa vääjäämättä siihen, että muut joutuvat kärsimään. Ja lähes poikkeuksetta kärsijöinä ovat täysin viattomat ihmiset.

Luontoa tuhotaan sen vuoksi, että saataisiin mahdollisimman suuri hyöty irti juuri nyt. Ja tietysti hyödyn saajana on se oman maan kansalaiset, eivät muut. Valitettavasti ilmaston lämpenemistä ei voi rajoittaa omien valtiorajojen ulkopuolelle, joten jossain vaiheessa luonnon riistäminen kostautuu. Valitettavasti sitä ennen kärsivät kuitenkin ne ihmiset, jotka tällä hetkellä asuvat jo maailman köyhimmillä alueilla!

Maailmassa soditaan. Pitäisi melkein jo myöntää, että III maailmansota on meneillään Lähi-Idässä. Syyriasta on tullut sotatanner, jossa suurvallat testaavat sotakoneistoaan ja jossa pyritään saamaan tietynlainen strateginen ote ja vaikutusvalta. Vielä jaksetaan puhua eri alueiden vapauttamisesta, vaikka kyseessä on rehellisesti miehittäminen. Mutta koska miehittäminen kuulostaa niin pahalta, niin voidaan puhua myös turvavyöhykkeen perustamisesta.

Näiden sotatoimien johdosta suuri joukko ihmisiä on kuollut ja vielä suurempi joukko on joutunut lähtemään maanpakoon. Ei kukaan vapaaehtoisesti kodistaan luovu, vaan siihen ajaa tässä tapauksessa kuolemanpelko. Se olotila, jossa oma ja läheisten henki on todellakin vaarassa joka hetki. Me emme Suomessa tietenkään ymmärrä mitä on todellinen kuolemanvaara. Ehkä jotkut ovat kokeneet sen hetken hyvin nopeasti, kun ovat joutuneet esimerkiksi liikenneonnettomuuteen tai likipiti tilanteeseen. Tietynlaisen kuolemanpelon voi kokea myös sairaalassa, jos terveyttä uhkaa jokin vakava sairaus. Muutoin meillä (sotien jälkeen syntyneillä) ei ole harmainta hajua siitä kuolemanpelosta minkä sota tuo tullessaan. Suomessa oleville rasistisille huutelijoille olisi hyvä tarjota matkaa nälänhätä- tai sotatoimialuille, jotta he ymmärtäsivät ne syyt miksi joku pakenee omasta kodistaan kauas kylmään pohjolaan saakka.

Kaiken kurjuuden alkusyy on todellakin itsekkyys ja vallantavoittelu. Sille voisin antaa myös toisen nimen: “Saatananpalvonta” - Mistä näin jyrkkä nimitys?

Tutkikaamme erästä evankeliumin kohtaa. Siinä Jeesus oli kasteen jälkeen erämaassa paastoamassa ja jossa paholainen alkoi koetella häntä. Viimeinen kiusaus kuului seuraavasti:

“Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.» (Matt. 4:8-9)

Tätä valtakuntien tavoittelua niin monet yrittävät tälläkin hetkellä. Itsekkäistä syistä tietenkin. Mutta samalle he yhä uudelleen ja uudelleen sortuvat tähän kolmanteen kiusaukseen, jossa he täysin vapaaehtoisesti antavat itsensä pahan valtaan. Ja siellä missä paha toimii, niin siellä on aina kärsimystä ja kuolemaa. Hedelmistään puu tunnetaan, olivat puheet tai aikomukset kuinka kaunokielisiä ja hurskaita tahansa.

Synti Pyhää Henkeä vastaan?

Evankeliumista löytyy muutamia kohtia jotka herättävät paljon kysymyksiä. Monesti yhdestä ja samaisesta asiasta voi löytyä myös monta eri tulkintaa. Eräs mielenkiintoisimmista kysymyksistä liittyy Kristuksen opetukseen siitä, että kaikki muu annetaan anteeksi paitsi “synti Pyhää Henkeä vastaan”. - Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Vastaus (ainakin minun mielestäni) löytyy oikeastaan siitä, että tutkimme tuota kohtaa laajemmin. Eli katsomme sitä, että missä tilanteessa Kristus tuon sanoi. Evankelista Markus vastaa tuon kohdan lopussa itse tähän kysymykseen. Laitan nyt tämän kokonaisuudessaan tähän:

Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa." Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: "Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut. Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin." He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki. (Mark. 3:22-30)

Eli fariseukset ja lainopettajat sanoivat Kristuksen toimivan pääpaholaisen voimin. He siis näkivät Kristuksen toiminnan lähteenä olevan pahuuden, vaikka luonnollisesti kaikki Kristukseen liittyvä on hyvää. Pyhän Henkeä sanotaan kirkkoveisun sanojen mukaisesti “hyvyyden lähteeksi”. Ja synti Pyhää Henkeä vastaan on sitä, että tuo hyvyys nähdään pahuutena.

Asian voi kääntää myös toisin päin kun katsomme tämän maailman menoa. Lukemattomat pahat asiat on käännetty hyviksi asioiksi! Sanoinkuvaamatonta väkivaltaa ja tuhoa harjoitetaan siinä harhakuvitelmassa, että se on oikein!

Kun ihminen tekee pahoja asioita hyvällä omallatunnolla, niin hän on periaatteessa astunut sen paatuneisuuden rajan yli, josta ei enää ole paluuta. Se muuttuu anteeksiantamattomaksi jo siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmisellä ei ole kykyä katua sellaista, minkä hän näkee hyvänä ja oikeutettuna tekona.

Puhutaanpa vielä hieman pahasta

Tuossa edellisessä kirjoituksessa kerroin jo pahasta. Tarkoituksenani ei ole tietenkään olla yltiönegatiivinen kaikissa kirjoituksissani, vaan haluan tällä tavoin ainoastaan havahduttaa itseni ja myös teidät, blogini lukijat siihen, että miten helposti me syyllistymme pahoihin asioihin. Ympäristötekijöillä on itse asiassa hyvin suuri merkitys. Pahoittelen sitä, etten ole laittanut näihin kirjoituksessani mainittuihin tutkimuksiin viitteitä. Tämäkin teksti on osa esitelmää, jonka minun on tarkoitus pitää jossain vaiheessa seurakunnassani.

Avaintekijät pahuudelle
Ihmisillä on vapaa tahto ja sen kautta vapaus tehdä elämässään valintoja. Tämän vuoksi hän kantaa myös vastuun omista teoistaan. Mutta jokaisen ihmisen valintoja muokkaavat myös ympäristötekijät. Me emme useinkaan ymmärrä sitä, kuinka paljon me huomaamattamme saamme sellaisia vaikutteita, jotka vaikuttavat meidän toimintaamme.

Olemme kuulleet tutun sanonnan, että ”Tilaisuus tekee varkaan”. Sanonta on hyvin osuva, sillä ihminen on erityisen altis pahoille teoille kun tietyt ehdot täyttyvät. Käytän seuraavia termejä tässä yhteydessä:
1)    Oikeutus
2)    Mahdollisuus
3)    Näkymättömyys

Oikeutus on luonnollisesti se syy jonka perusteella ihminen tai kokonainen valtio voi toimia tietyllä tavalla. Esimerkiksi varas voi nähdä oikeutuksena sen, että hän tarvitsee jotain mihin hänellä ei yksinkertaisesti ole varaa. Kiusaamisessa (niin kouluissa kuin työpaikoilla) oikeutuksena voi taas olla jokin tietty piirre toisessa ihmisessä, johon on helppo tarttua. Se voi liittyä vaatetukseen, puhetapaan, ulkonäköön yms. Oikeutus voidaan myös valheellisesti kehitellä esimerkiksi ”Mainilan laukauksia” käyttäen. Eli jos muuta oikeutusta ei löydy, niin silloin se vaikkapa keksitään. Ihmisen mielikuvitus pirullisuudessa on valitettavan värikästä.

Mahdollisuus liittyy eräällä tavalla oikeutukseen, mutta tässä kyse on usein siitä, että jokin ulkopuolinen taho tai ympäristö tukevat tai pelkällä piittaamattomuudella mahdollistavat pahan toiminnan. Vaikenemista voidaan pitää vähintään yhtä pahana kuin itse pahaa tekoa, koska vaikenemisen myötä pahan toiminta voi jatkua ja muuttua myös pahemmaksi. Erityisesti kiusaamis- ja hyväksikäyttötapauksissa yhteisössä oleva passiivisuus, hyssyttely ja epäkohtien väheksyminen ja maton alle lakaiseminen tekevät kaiken tuon pahan mahdolliseksi.

Näkymättömyys ei välttämättä ole paras sana kuvaamaan tätä tekijää, mutta yhtä lailla se tarkoittaa nimettömyyttä tai kasvottomuutta, jonka turvin ihminen kykenee tekemään asioita joita hän ei muutoin julkeaisi tehdä. Varastaminen ja ilkivalta perustuvat sille olettamukselle että kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään ja teosta ei näin ollen voi jäädä kiinni. Tänä päivänä ongelmaksi on noussut netissä tapahtuva herjaava ja asiaton kirjoittelu, joka sekin  perustuu vahvasti nimettömyyteen, jonka turvin uskalletaan kirjoitella käytännössä mitä tahansa. Kasvottomuus antaa suojan pahan toiminnalle ja siinä mielessä on tavallaan hyvin ristiriitaista se, että meillä oikeuskäsittelyissä sallitaan kasvojen peittäminen, jolloin henkilölle annetaan mahdollisuus verhoutua edelleen tuntemattomaksi (nimenhän voi muuttaa käytännössä koska tahansa) ja tämän myötä paeta vastuutaan vielä rikoksen jälkeenkin.

Oikeutus ja mahdollisuus kulkevat käsi kädessä silloin, kun pahan toiminnalla on yhteisön tai koko yhteiskunnan tuki. Siinä tapauksessa kenenkään ei tarvitse edes samalla tavalla toimia näkymättömästi. Surullinen esimerkki tällaisesta oli natsien juutalaisvainot, jossa järjestelmällisen propagandan avulla ihmisille tarjottiin ensin oikeutusta ja sitten myös  mahdollisuutta. Näkymättömyys taas pystyttiin toteuttamaan ilmiantojen avulla, jossa ilmiantajan ja uhrin ei tarvinnut kohdata kasvokkain (esim. oikeudessa). Samanlaista toimintaa tapahtui myös Stalinin vainoissa sekä monissa muissa diktatuureissa ympäri maailmaa.


Ympäristön tuki
Nämä kolme edellä mainittua perustekijää oikeutus – mahdollisuus - näkymättömyys liittyvät siis oleellisesti pahan toimintaan. Ne vaikuttavat lähes huomaamatta taustalla ja ihminen saattaa ajautua tällaiseen tilanteeseen kuin kala verkkoon jos hän ei osaa olla varovainen. Raamatussa käytetään monesti kielikuvaa, jossa pahat asiat ovat kuin ansoja, joihin ihminen saattaa langeta.
Jotta nämä asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin tähän kaikkeen on hyvä liittää vielä ympäristö, joka saattaa joko tukea tai ehkäistä pahan toimintaa. Ympäristö voi olla sellaista ympäristöä, jonka me havainnoimme kulkiessamme kadulla. Ympäristön vaikutukseksi voimme lukea myöskin sen mitä me luemme tai katsomme. Yhteiskunta voi luoda kokonaisen kulttuuriympäristön, joka myötävaikuttaa suuresti ihmiseen. Voidaan tietenkin yleisellä tasolla sanoa, että mitä välinpitämättömämpi ympäristö niin sitä helpompi kenen tahansa on toimia väärin.

Voimme ensin ottaa esimerkin aivan normaalista katukuvasta, joka vaikuttaa ihmisen toimintaan. Rempallaan oleva ympäristö ajaa ihmiset helpommin varastamaan tai rikkomaan. Harvalle tulisi mieleen kivittää ikkunanruutuja tai varastaa avonaisesta autosta tarvikkeita omakotitaloalueella. Sehän on väärin! Mutta jos nämä talot tai autot sijaitsevat esimerkiksi rähjäisillä takakujilla tai teollisuusalueella, niin tämä kaikki muuttuisi huomattavasti helpommaksi. Teot ovat edelleen yhtä lainvastaisia, mutta ympäristö luo kuvitelman, että teot ovat vähemmän kiellettyjä, kun kaikki on ympäristössä vähän niin ja näin. Kuinka monessa kaupungissa on lopulta oivallettu tämä asia, että siisteys todellakin voi vähentää rikollista käyttäytymistä? Aikuiset ihmiset eivät tietenkään kovinkaan usein harrasta vandalismia, mutta varastaminen on jo huomattavasti houkuttelevampaa. Kuten jo aiemmin totesimme, niin ihmisen on hyvin helppoa löytää oikeutus väärille teoilleen. Teoille saatava oikeutus löytyy vielä helpommin kun siihen saa ympäristöltä näennäisen tuen: ”Eihän täällä ketään kiinnosta nämä asiat, kun kaikki on muutenkin miten sattuu.”

Kuten edellä on todettu, niin ihmisen tunne siitä että hän voi tehdä jotain moraalitonta kasvaa kun hän kuvittelee olevansa huomaamaton. Psykologit ovat kokeissaan huomanneet, että valaistuksen himmentäminen aiheutti sen, että oppilaiden halu huijata kokeissa kasvoi. Sama tapahtui siinäkin tapauksessa, että nämä käyttivät aurinkolaseja, jolloin heille syntyi kuvitelma pimeämmästä tilasta. Aurinkolasien käyttö ei kuitenkaan liity pelkästään siihen, että sen käyttäjä näkee kaiken ympäristön hämärämpänä. Aurinkolasit peittävät silmät ja osan kasvoista, jolloin kyse on tavallaan naamioitumisesta, joka osaltaan lisää kuvitelmaa siitä, että siitä ei voi jäädä kiinni, jonka myötä vastuullisuuden tunne taas vähenee.

Mutta ihmisen toimia eivät johdattele pelkästään siistit tai rähjäiset kadut. Me imemme vaikutteita esimerkiksi radiosta, televisiosta ja internetistä. Tietyt ohjelmat voivat muuttaa ihmisen mielialaa siten, että hän tekee esimerkiksi rohkeampia valintoja. Tässä nyt ei tietenkään ole sillä tavoin mitään uutta, sillä mainoksethan perustuvat juuri siihen, että ihmiset muuttaisivat kulutustottumuksiaan. Mutta televisio-ohjelmat voivat rohkaista myös tekemään syrjähyppyjä tai muutoin arveluttavia asioita. Ihminen varmasti tiedostaa, että monet ohjelmat ovat fiktiivisiä, mutta siitä huolimatta ne saattavat virittää ihmisen vapaamielisempään tai huolettomampaan mielentilaan, jolloin ihminen toimii eri tavoin mitä normaalitilassa. Kyse on tässäkin tapauksessa niistä kahdesta voimasta, jotka kamppailevat ihmisen sisällä. – ”Haluanko saada nopeasti jonkin hyödyn itselleni, vai pitäisikö sittenkin ajatella hieman pitemmälle?” Tätä ajatusmallia voi soveltaa niin varastamiseen kuin valehteluun. Liikkeelle paneva voima on silloin itsekkyys, jossa omat hetkelliset hyödyt käyvät kaiken muun edelle, tai niin kuin Basileios Suuri on sen sanonut: ” Helppo, vailla kurinalaisuutta oleva elämä johtaa nautintoihin, joista pääsee nauttimaan nyt, ei myöhemmin”.
Kaupalliset mainokset ajavat meitä juuri siihen tilaan, jossa kaikesta tulisi nauttia juuri nyt, eikä myöhemmin. Se on tämän maallistuneen maailman laki. Mutta tämä kaikki ei jää tähän, vaan ihminen omaksuu myös muita kuin kaupallisia asioita. Eräässä tutkimuksessa tietynlaisen  TV-ohjelman katsominen sai ihmiset toimimaan sen jälkeen tavanomaista epärehellisemmin. Meillä on tietenkin selvää, että esimerkiksi jännittävät ohjelmat saavat ihmisen levottomaksi ja voivat näin ollen tuhota yöunet ja aiheuttaa jopa hetkellistä ahdistusta. Mutta media voi pitkällä aikavälillä muokata jopa ihmisten moraalikäsityksiä ja asenteita monia asioita kohtaan. Erityisesti lapset ja nuoret ovat hyvin herkkiä median antamille vaikutteille.

Mitkä asiat ovat lopulta pahoja?

Laitan seuraavaksi otteen esitelmästäni, joka minun on tarkoitus pitää jossain vaiheessa seurakunnassa. Aiheena on pahuus ja toisaalta se, että miten me voimme taistella pahaa vastaan. Koska kyseessä on ote laajemmasta kokonaisuudesta, niin teksti alkaa ja päättyy hieman veitsellä leikaten. Jossain vaiheessa laitan kokonaisena tuon esitelmän kaikkien nähtäväksi. Kunhan saan sen ensin valmiiksi...

Asioiden määritteleminen hyväksi tai pahaksi ei ole kuitenkaan niin mustavalkoista kuin haluaisimme sen olevan. Oivallisen esimerkin löydämme lääkkeestä. Kohtuullisella käytöllä monet lääkeaineet ovat ihmisille hyödyksi. Kohtuuttomalla käytöllä ne muuttuvat huumeeksi ja tekevät ihmisestä sen orjan. Tuo ihminen on tuossa riippuvuussuhteessaan valmis tekemään monia rikoksia, jotta hän saisi päivittäisen annoksensa. Lääkeaine ei siis itsessään ole paha asia, vaan väärinkäytettynä se muuttuu pahaksi. Tämä sama sääntö pätee erinomaisesti rahaan, jonka me kristillisissä piireissä tuomitsemme pahaksi, vaikka vasta rahan ja muun omaisuuden  itsekäs ja ahne käyttö aiheuttaa muille kärsimyksiä ja tekee siitä pahan. Näitä esimerkkejä voisimme ottaa monista muistakin arkipäiväisistä asioista, mutta on yksinkertaisempaa todeta, että jokin asia itsessään ei ole paha, vaan se muuttuu pahaksi vasta väärällä käytöllä.

Muistamme evankeliumista kohdan, jossa paholainen kiusasi Jeesusta erämaassa. Kiusauksia oli kolme, jotka liittyivät vatsanpalvontaan, ulkoisen kunnian tavoitteluun ja valtaan. Vatsanpalvonnan voi yleistää myös mukavuudenhaluun ja ylellisyyteen. Kunnian tavoittelussa taas omaa asemaa pönkitetään muiden silmissä ja monesti toisten kustannuksella. Vallanhimo taas siihen, että ihminen on valmis vahingoittamaan toisia oman edun nimissä. Sodathan perustuvat vallanhimoon.
Kuitenkaan ruoka, kunnioitus ja valta eivät ole automaattisesti pahasta, sillä me tarvitsemme sopivan määrän ruokaa. Me tarvitsemme tervettä kunnioitusta, jotta jaksamme tehdä työtämme ja olla onnellisia. Terve kunnioitus kuuluu normaaliin kanssakäymiseen joka paikassa ja tietysti myös perheen sisällä. Vallan kautta taas mahdollistetaan se, että esimerkiksi poliitikot muiden puolesta johtavat maatamme vastuullisesti. Valta on välttämätöntä myös viranomaisilla, jotta he pystyvät hoitamaan tehtävänsä kunnolla. Nämäkin kolme asiaa muuttuvat pahoiksi vasta  itsekkyyden ja välinpitämättömyyden kautta. Lyhyesti voisi sanoa, että juuri tuo rakkaudettomuus mahdollistaa pahan.
Rakkaudettomuus on siis tuota pahuutta, vaikka monesti me haluaisimme leimata tietyt tunnetilat pahoiksi. Viha on yksi väärinymmärretyimmistä ja toisaalta myös väärinkäytetyimmistä ihmisen tunteista. Vihastuminen on tunne, joka on annettu meille sitä varten, että meillä olisi voimaa taistella epäoikeidenmukaisuutta ja vääryyttä vastaan. Vihastumisen tulee kuitenkin olla vain hetkellinen tunteenpurkaus, sillä pitkäaikainen viha ei ole tervettä. Pitkävihaisuus sumentaa ihmisen järjen ja tarpeeksi pitkään vihassa elänyt ihminen alkaa katkeroitumaan, joka tilana on vielä vihaakin pahempi. Katkeroitunut ihminen on hyvin vaikea enää muuttaa tilaansa ja käytännössä silloin on ylitetty se piste josta on lähes mahdotonta enää kääntyä takaisin. Vihastuminen tai ehkä hieman lempeämmin sanottuna kiivastuminen on ihmiselle annettu tunnetila joka antaa voimaa, mutta väärinkäytettynä se polttaa sillat ihmisen ja hänen lähimmäistensä väliltä.

Olisi tietenkin helppoa jos kaiken voisi yksinkertaistaa ja sanoa, että on hyviä tai pahoja (synnillisiä) ihmisiä. Mutta asia ei mene aivan niin. Ortodoksisessa kirkossa ei puhuta perisynnistä, sillä sitä emme peri. Sen sijaan me ihmiset olemme tässä maailmassa alttiita lankeemuksille, jonka seuraukset ovat pahoja. Kirkon piirissä käytämme usein pahoista ajatuksista, puheista ja teoista sanaa synti, joka lyhyesti sanottuna tarkoittaa kaikkea sitä, mikä vie meitä pois Jumalasta ja lähimmäisistämme. Tässä yhteydessä voi myöskin muistuttaa siitä, että ortodoksisessa kirkossa ei puhuta ”kuolemansynneistä”, sillä jokainen synti vie pois Jumalasta. Toiset synnit vievät nopeammin ja niiden seuraukset voivat olla kauaskantoisemmat, mutta kaikesta huolimatta suunta on sama.

Oikeudenmukaisuutta kateudella

"Naapurit, entiset seurustelukumppanit ja tutut soittavat ja lähettävät kirjeitä Kelalle havaitsemistaan tai epäilemistään etuuksien väärinkäytöistä yhä useammin."

Tämä edellä oleva lainaus on YLE:n uutisista (LINKKI), jossa kerrotaan, kuinka Kelalle tulleista ilmiannoista suurin osa johtaa oikeudenmukaiseen tuomioon, mutta osassa kyse on pelkästä kiusanteosta.
Pitää heti aluksi todeta, että on oikein hyvä asia, että epärehellinen toiminta voidaan kitkeä pois tällaisella kansalaistoiminnalla. Myös monet rattijuopot on saatu kiinni nimenomaan ilmiantojen perusteella ja siinä on varmasti säästynyt lukuisia ihmishenkiä.

Mutta vaikka uutinen on hyvä, niin kaikesta huolimatta en osaa olla aivan sujut tämän kaiken kanssa. Tämä johtuu kenties siitä, että ainakin nämä kiusantekotapaukset, mutta varmasti myös monet oikeuden tuomioon johtaneet ilmiannot ovat puhtaasta kateudesta tehtyjä. Tätä en tietenkään pysty todistamaan, mutta minä yksinkertaisesti oletan kateuden olevan yksi motiiveista (tietysti voi toivoa, että olettamukseni on väärä).
Joku saattaisi nyt yksinkertaisesti todeta, että paha saa palkkansa ja ilmiantojen motiiveilla ei ole tässä tapauksessa mitään väliä.

Ja mistä me lopulta tiedämme, että tapahtuuko ilmianto oikeudentunnosta vai kateudesta? Tässä on todellakin se mielenkiintoinen piirre, että kuka tahansa voi sanoa täyttäneensä ainoastaan kansalaisvelvoitteensa, vaikka hän todellisuudessa olisi ollutkin kateuden katkeroittama ja odottanut vain sopivaa tilaisuutta kostaa.

Sanon tähän väliin lohdutukseksi seuraavasti: että te jotka teette oikeutettuja ilmiantoja vailla kateutta, niin olkaa huoleti. Tämä seuraava ei koske teitä. Mutta haluan seuraavaksi muistuttaa siitä, että paha käyttää monesti samoja työvälineitä, mitä me voimme käyttää oikedenmukaisuuden edistämisessä.


Kateus on piirre, joka ei ole ihailtava. Kristillisessä mielessä se on selvä synti, joka saattaa ajaa ihmisen entistä pahempaan tilaan. Naapurikateuden voimalla on juutalaisia saatettu tuhoamisleireille ja venäläisiä Siperian keskitysleireille. Ilmiantaja on kuitenkin voinut olla huoleti, sillä hän on täyttänyt vain kansalaisvelvollisuutensa.

Ihminen on altis synnille ja hän helposti ryhtyy tekemään pahoja asioita. Olen aiemmin maininnutkin siitä, että pahuus aktivoituu ihmisessä, kun tietyt ehdot täyttyvät. Paholainen on valheen isä, jolloin pahuus perustuu valheeseen, joka menettää merkityksensä jos se paljastuu.

Taloudellista hyötyä etsivät väärinkäyttäjät luulevat pystyvänsä toimimaan salassa. Kuinka moni tekisikään vääryyttä, jos tietäisi jäävänsä kiinni? Samalla tavoin kateuden innoittamat ilmiantajat  verhoutuvat tuon anonymiteetin taakse, jossa heidän toimintaansa ei pystytä todistamaan. Internetin keskustelufoorumeissakin pääsee ihmisen pahuus myös erityisiin mittoihin, kun kiinnijäämisen mahdollisuus tuntuu olemattomalta.

Toinen pahuuden mahdollistaja on oikeutus. Kuten jo tuossa edellä sanoin, niin keskitysleireillekin ihmisiä saattaneilla ilmiantajilla oli näennäinen oikeutus toimia näin. Samalla tavoin keskitysleireillä työskentelevillä ja teloittajillakin oli oikeutus ja suoranainen velvollisuus toimia annettujen ohjeiden mukaan.

Tässä tullaan erityisen kysymyksen äärelle, josta tunnettu psykologi Philip Zimbardo on kirjoittanut kirjassaan "The Lucifer Effect - Understanding How Good People Turn Evil".
Jonkin järjestelmän, eli esimerkiksi yhteiskunnan ja auktoriteettien antama oikeutus mahdollistaa erityisen pahuuden ilmenemisen. Esimerkiksi saksalaisilla ei geneettiisesti ole mitään sellaista ominaisuutta, joka olisi tehnyt heistä luontaisia sadisteja, jotka halusivat II maailmansodan aikana tappaa miljoonia juutalaisia. Sama koskee venäläisiä Stalinin vainojen aikana. Ihmisille annettiin oikeutus ja lisäksi lupaus siitä, että vastuun seurauksista kantaisivat ylemmät tahot.

Gestapon päämajan rippeitä Berliinissä.

Yhteiskunta ja auktoriteetit ohjaavat ihmistä. Zimbardo viittaa useaan otteeseen sanontaan "yhdestä mädästä omenasta" (väärintekijästä), joka poistaminen ratkaisisi jonkun yhteisön ongelman, vaikka todellisuudessa vika onkin itse astiassa eikä yksittäisessä omenassa. Lupaan palata Zimbardon päätelmiin vielä myöhemmin, sillä ne kertovat karua kieltä meidän taipumuksista ja toisaalta järjestelmistä, jotka mahdollistavat tuon pahuuden.

Mutta palataanpa alkuun. Meillä Suomessa yhteiskunta osaa käyttää hyväksi tätä taipumustamme (kateutta), jotta sillä voidaan saattaa rötöstelijöitä oikeiden eteen. Tämä on mielestämme aivan hyvä ja toimiva systeemi ja siinä ei ole mitään väärää. Mutta pelottavaa onkin se, että juuri tällä tavoin ajateltiin myös holokaustin aikana. Suurin osa ihmisistä uskoi tekevänsä oikein.

Haluan vielä muistuttaa, että ilmiannot Kelalle eivät ole mielästäni väärin, koska siitä on todellista hyötyä. Ja muutenkaan näitä kahta asiaa ei tarvitse suhteuttaa aivan samalle viivalle.
Kaikesta huolimatta haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että me käytämme nyt hyväksi tuota kateutta, vaarallista ihmiseen pesiytyvää pahuuden työkalua, jonka voimasta miljoonia ihmisiä on surmattu. Ehkä juuri siksi minulle jäi tästä uutisesta kaikesta huolimatta hieman levoton olo.

Tuomitseminen, sähköshokit ja pahuus

Lähimmäisten tuomitseminen on yksi maailman helpoimmista asioista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi jotenkin enemmän oikeutettua. Me tuomitsemme toisia ihmisiä jatkuvasti. Kyse ei ole vain niistä ihmisistä joiden kanssa olemme tekemisissä, vaan aloitamme tuomitsemisen jo olohuoneen sohvalta käsin.

Ajatellaan vaikkapa jääkiekko-ottelua seuraamista. Katsojina haukumme tuomarit, vastapuolen pelaajat ja tietysti myös suurimman osan oman joukkueemme pelaajista. Uskomme osaavamme asiat paljon paremmin kuin jäällä luistelevat sen alan ammattilaiset.
Poliitikot saavat myös kuulla kunniansa ja heidänkin hommansa osaisimme hoitaa huomattavasti paremmin.

Tuomitsemista tapahtuu kotona, työpaikalla ja kaikissa muissakin tilanteissa. Se ei ole vain haukkumista, vaan se on myös syyllistämistä, vähättelyä, ylenkatsomista, mustamaalaamista, pilkaamista jne. Kaiken tuon tuomitsemisen tarkoituksena on painaa toinen ihminen suohon, jossa hän lopulta lakkaa olemasta mitään.

Tuomitsemisen voi toteuttaa monella tavalla: Se voidaan sanoa kasvoista kasvoihin joko suoraan tai vihjailleen. Kuitenkin harva kykenee tähän, ellei sitten ole esimiesasemassa, joka antaa vallan ja voiman suoralle tuomitsemiselle.

Yleensä on helpompi tuomita epäsuoraan, jolloin tyydymme kuvailemaan toista ihmistä negatiivisesti hänen selkänsä takana. Se voi olla tavanomaista juoruilua tai tarkoitushakuista vähättelyä ja mustamaalaamista, jonka avulla pyritään saavuttamaan jotain toisen kustannuksella.

Tuomitseminen on väärin ja varmasti suurin osa ihmisistä tietää sen varsin hyvin. Saatamme kuitenkin yrittää puolustautua sillä, että se ihminen on ansainnut tuomiomme, koska hän on toiminut väärällä tavalla. Meillä on ikään kuin oikeus antaa vertauskuvallisesti jollekin ihmisille nelosen arvosana, koska hän on niin huono ihminen.

Mutta mihin perustuu meidän "oikeutettu" tuomio? Tiedämmekö kaiken toisesta ihmisestä ja tekemisistään, vai perustuuko tuomiomme kuulopuheisiin. Yhtä lailla voisi kysyä, että onko meillä varaa tehdä johtopäätöksiä pelkän ulkoisen toiminnan perusteella. Kristus esitti osuvan vertauksen fariseuksesta ja publikaanista, jossa ulkoisesti hurskas ja hyvä fariseus olikin sisältä omahyväisyyden kyllästämä. Sitten taas huonossa arvossa pidetty publikaani osoittautui paremmaksi ihmiseksi.

Meillä ihmisillä on valitettava taipumus viedä huonoa sanaa eteenpäin ja tehdä omia johtopäätöksiä, vaikka kyse olisikin kuulopuheesta. Usein ihminen ei tyydy vain puhumaan pahaa, vaan hän myös alkaa tekemään pahoja asioita. Otan seuraavaksi esimerkin sosiaalipsykologian saralta:

Ihmisen käyttäytymistä tarkoin tutkinut professori Albert Bandura suoritti vuonna 1975 kokeen, jossa useita eri opiskelijaryhmiä pyydettiin "kouluttamaan" toisten koulujen opiskelijaryhmiä siten, että virheellisestä suorituksesta annettiin eritasoisia sähköshokkeja. Nämä opiskelijaryhmät eivät siis tunteneet toisiaan ja he eivät olleet kokeen aikana samassa tilassa. Todellisuudessa kukaan ei saanut sähköshokkia, vaikka kouluttajaksi valitut opiskelijat näin kuvittelivatkin.
Ennen kokeen alkua kouluttajiksi valittujen opetusryhmäläiset kuulivat "vahingossa" keskustelun, jossa avustaja kertoi kokeen valvojalle, että seuraavan testiryhmän jäsenet ovat "hyviä tyyppejä". Toisessa tilanteessa taas keskustelijat  luonnehtivat tulevan testiryhmän jäseniä "eläimellisiksi".
Kokeen järjestäjät huomasivat, että kouluttajiksi valitut antoivat luulemilleen "hyville tyypeille" pienempiä sähköshokkeja kuin "eläimellisille" henkilöille. Kouluttajiksi valitut antoivat siis kovemman rangaistuksen tietylle ryhmälle pelkän kuulopuheen perusteella, vaikka heillä ei ollut mitään muuta todellista perustetta rangaista toisia ankarammin. Sen sijaan "hyvien tyyppien" testiryhmä pääsi keskimääräistä pienemmillä shokeilla.

Kun kouluttajaryhmän jäseniä haastateltiin kokeen jälkeen, niin heiltä kysyttiin syitä heidän antamiin  rangaistuksiin. He kokivat antamansa kovat rangaistukset oikeutetuiksi, koska testiryhmässä oli pahoja tyyppejä, joita voisi lyhyesti luonnehtia vihollisiksi. (Sana "eläimellinen" oli tarkoin valittu, koska sillä haluttiin epäinhimmillistää kyseistä ihmisryhmää.)

Tässä kokeessa oli monta mielenkiintoista seikkaa. Opiskelijaryhmät koostuivat aivan tavallisista henkilöistä. Kuitenkin, otollisissa puitteissa aivan tavallisista opiskelijoista tuli agressiivisempia ja kärjistetysti sanottuna sadistisia täysin tuntemattomia henkilöitä kohtaan. Näihin otollisiin puitteisiin kuului esimerkiksi se, että heillä oli oikeutettu syy (vahingossa kuultu keskustelu) toimia tällä tavoin. Lisäksi heidän ei tarvinnut toimia omana itsenään, vaan he pystyivät pysymään anonyymeinä. Lisäksi heidän ei tarvinnut pelätä sitä, että he "kouluttajina" joutuisivat edesvastuuseen, koska heille oli annettu valta toimia tällä tavoin. Samankaltainen sosiaalipsykologinen testi oli Philip Zimbardon johtama "Standfordin vankilakoe", josta kerron myöhemmin lisää.

Halusin ottaa tämän aiheen sen vuoksi, että tuossa jokin aika takaperin ilmaisin turhautuneisuuteni siitä, kuinka tietyissä netin keskustelufoorumeissa esiintyy niin paljon pahansuopaisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Nuo keskustelufoorumit tarjoavat kuitenkin suunnilliseen samanlaiset otolliset puitteet sille, että ihmisen luonnollinen ja hyvä moraalitaju alkaa hämärtyä ja hän alkaa käyttäytyä huonosti toista ihmistä kohtaan. Lyhyesti voi sanoa, että moni ihminen pystyy lähes huomaamattaan muuttumaan pahaksi otollisissa puitteissa.

Eräs rippi-isä antoi omalle rippilapselleen ohjeen pysyä kaukana sellaisista foorumeista, joissa sielunvihollinen ilmeselvästi vaikuttaa. Eräs tapa torjua vääränlaiset otolliset puitteet on se, että kukaan ei voi verhoutua nimettömyyden taakse ja pysyttelemään koskemattomassa asemassa. Juuri kuvittelemamme koskemattomuus ja näkymättömyys huokuttelevat meidät väärällä puolelle, jossa lähes kaikki paha on mahdollista. On hyvä muistaa, että sielunvihollinen toimii parhaiten juuri silloin, kun emme tiedosta sen läsnäoloa.

Palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseen. Kannattaako meidän siis uskoa kuulopuheisiin, jos ne saavat meidät toimimaan näinkin radikaalilla tavalla? Kannattaako meidän ryhtyä arkipäivän tilanteissa toistemme tuomareiksi, jos meidät on näinkin helppo johtaa harhaan?
Mutta eivätkö juuri lähes kaikki maailman sodat ja erimielisyydet johdu juuri siitä, että joku on onnistunut esittelemään vihollisen, jota vastaan joku ryhmä tai kokonainen kansa lähes huomaamatta ryhtyy taistelemaan? Esimerkiksi II maailmansodan Saksassa ihmisille tarjottiin otolliset puitteet, jotka mahdollistivat holokaustin. Olisimmeko me yhtään sen enempää suojassa jos meille tarjottaisiin näitä otollisia puitteita?