Tämän blogin alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia tietynlaisena kanavana, jonka kautta saisin purkaa ajatuksiani. Harvakseltaan olen viime aikoina kirjoittanut, mutta se ei tarkoita sitä, että päässä ei olisi enää ajatuksia jäljellä.
Kun katsoo maailman uutisia, niin verenpaineen lisäksi nousee myös monenlaisia ajatuksia, joista osa on kyllä varmasti täysin painokelvottomia. Uutiset herättävät surua ahdistusta ja suoranaista vihaakin. Ehkä eniten turhauttaa se itsekkyyden määrä mikä on johtanut suuriin kärsimyksiin. Oman edun ja vallan tavoittelu johtaa vääjäämättä siihen, että muut joutuvat kärsimään. Ja lähes poikkeuksetta kärsijöinä ovat täysin viattomat ihmiset.
Luontoa tuhotaan sen vuoksi, että saataisiin mahdollisimman suuri hyöty irti juuri nyt. Ja tietysti hyödyn saajana on se oman maan kansalaiset, eivät muut. Valitettavasti ilmaston lämpenemistä ei voi rajoittaa omien valtiorajojen ulkopuolelle, joten jossain vaiheessa luonnon riistäminen kostautuu. Valitettavasti sitä ennen kärsivät kuitenkin ne ihmiset, jotka tällä hetkellä asuvat jo maailman köyhimmillä alueilla!
Maailmassa soditaan. Pitäisi melkein jo myöntää, että III maailmansota on meneillään Lähi-Idässä. Syyriasta on tullut sotatanner, jossa suurvallat testaavat sotakoneistoaan ja jossa pyritään saamaan tietynlainen strateginen ote ja vaikutusvalta. Vielä jaksetaan puhua eri alueiden vapauttamisesta, vaikka kyseessä on rehellisesti miehittäminen. Mutta koska miehittäminen kuulostaa niin pahalta, niin voidaan puhua myös turvavyöhykkeen perustamisesta.
Näiden sotatoimien johdosta suuri joukko ihmisiä on kuollut ja vielä suurempi joukko on joutunut lähtemään maanpakoon. Ei kukaan vapaaehtoisesti kodistaan luovu, vaan siihen ajaa tässä tapauksessa kuolemanpelko. Se olotila, jossa oma ja läheisten henki on todellakin vaarassa joka hetki. Me emme Suomessa tietenkään ymmärrä mitä on todellinen kuolemanvaara. Ehkä jotkut ovat kokeneet sen hetken hyvin nopeasti, kun ovat joutuneet esimerkiksi liikenneonnettomuuteen tai likipiti tilanteeseen. Tietynlaisen kuolemanpelon voi kokea myös sairaalassa, jos terveyttä uhkaa jokin vakava sairaus. Muutoin meillä (sotien jälkeen syntyneillä) ei ole harmainta hajua siitä kuolemanpelosta minkä sota tuo tullessaan. Suomessa oleville rasistisille huutelijoille olisi hyvä tarjota matkaa nälänhätä- tai sotatoimialuille, jotta he ymmärtäsivät ne syyt miksi joku pakenee omasta kodistaan kauas kylmään pohjolaan saakka.
Kaiken kurjuuden alkusyy on todellakin itsekkyys ja vallantavoittelu. Sille voisin antaa myös toisen nimen: “Saatananpalvonta” - Mistä näin jyrkkä nimitys?
Tutkikaamme erästä evankeliumin kohtaa. Siinä Jeesus oli kasteen jälkeen erämaassa paastoamassa ja jossa paholainen alkoi koetella häntä. Viimeinen kiusaus kuului seuraavasti:
“Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.» (Matt. 4:8-9)
Tätä valtakuntien tavoittelua niin monet yrittävät tälläkin hetkellä. Itsekkäistä syistä tietenkin. Mutta samalle he yhä uudelleen ja uudelleen sortuvat tähän kolmanteen kiusaukseen, jossa he täysin vapaaehtoisesti antavat itsensä pahan valtaan. Ja siellä missä paha toimii, niin siellä on aina kärsimystä ja kuolemaa. Hedelmistään puu tunnetaan, olivat puheet tai aikomukset kuinka kaunokielisiä ja hurskaita tahansa.
