Tuossa aiemmin kerroin seurakuntamme praasniekoista. Nyt pitää ihan erikseen mainita Nurmeksen praasniekka, joka pidetään siis Petruna, eli 29.6. Jostain kumman syystä ihmiset eivät osallistu tähän juhlaan suurin joukoin. Edellisvuonna taisi liturgiaa edeltäneessä vedenpyhityksessä olla 12 ihmisistä. Se on paljon vähemmän mitä esimerkiksi pienemmissä paikkakunnissa kuten Juuassa ja Valtimolla on. Tänä vuonna praasniekkaan osallistui jo yli 20 ihmistä, joten tätä voi pitää nousujohteisena kehityksenä.
Kirkosta ei ole kovin pitkä matka Nurmesjärven rantaan. Monena vuonna vedenpyhitystä ei ole kuitenkaan toimitettu elävän veden äärellä. Pitää häpeäkseni myöntää, että en ole halunnut kaikkina vuosina järjestää ristisaattoa rantaan. Tämä ihan siitä syystä, että väkeä ei todellakaan ole paljoa ollut meidän pääpyhäkkömme juhlassa. Kyllähän sitä haluaisi näyttää muulle maailmalle, että meillä käy väkeä kirkossa. Käytännössä saa olla tyytyväinen kun löytyy edes kantajia tarpeeksi ristille ja kirkkolipuille.
Mieli on alkanut kuitenkin muuttua. Positiivinen julkisuus on tietysti aina hyväksi, mutta se ei voi sanella jumalanpalveluselämää niin, että jokin toimitus pidetään sen vuoksi neljän seinän sisällä. Tässä palautuu väkisin mieleen Kristuksen sanat:
"Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa. (Mark. 8:38)
Tänä päivänä me teemme jo aivan tarpeeksi asioita sillä periaatteella, että "mitähän muut ihmiset tästä ajattelevat". - Se on väärin! Meillä on aivan liian suuri vaara ajaa itsemme pahaan kierteeseen, jossa rajoitamme hengellistä elämää väärillä ehdoilla. Samalla tavoinhan meillä on suuri kiusaus vähentää jumalanpalveluksia, koska ihmisiä ei käy niin paljoa kirkossa.
Mutta jumalanpalveluksia ei voi muuttaa täysin ihmisten omien mieltymysten mukaan. On aivan oikein että kellot kutsuvat ihmisiä mahdollisimman usein kirkkoon. Kirkon tehtävänä on kutsua ihmisiä Kristuksen luokse. Tätä mahdollisuutta pitää tarjota mahdollisimman usein. Me ihmiset olemme monesti luontaisesti laiskoja. Kyllähän sitä paljon paremmalla omallatunnolla kääntää kylkeään aamulla, kun ei kuulu sitä kellojensoittoa.
Tänä vuonna reilut 20 ihmistä käveli ristisaatossa Nurmesjärven rantaan vedenpyhitykseen. Kysymys ei ole suuresta joukosta, mutta he osoittivat sen, että omasta uskosta saa olla ylpeä! Olen tehnyt väärin, kun olen joinakin vuosina järjestänyt vedenpyhityksen sisätiloissa. Virheet eivät ole onneksi kaiken loppu, vaan ne opettavat meitä tekemään asioita seuraavalla kerralla paremmin.
