Alkuvaiheen raaputustyötä, johon tytötkin ylettyivät osallistumaan. Muutoin oli lapsilta pääsy kielletty työskentelyaikana rakennustelineiden äärelle. Päähän olisi saattanut maalin ja pensseleiden lisäksi tipahtaa esimerkiksi vasara tai jopa rakennustelineen osa. Allekirjoittanut sai sekä tuoretta että kuivaa maalia silmäänsä...
Hilseilevä maali talon ulkoseinässä ei ole koskaan mitenkään mieltä ylentävä näky. Asia ei tietenkään katsomalla parane ja vuodet tuntuvat rapisuttavan maalia kiihtyvään tahtiin.
Eräänä varhaisena aamuna menin Vatupassiin, josta vuokrasin rakennustelineet. Vaimo kävi sitten hakemassa rautakaupasta maalit, pensselit ja muut tarvikkeet. Maalausurakkaa oli ennakoitu sillä tavoin, että olimme laittaneet Facebookkiin kutsun maalaustalkoista. Valitettavasti yleisöryntäystä ei tapahtunut heti ensimmäisinä päivinä. Porukkaa oli kuitenkin koko viikon ajan sen verran, ettei meidän tarvinnut kahdestaan tehdä kaikkea. Siitä suuri kiitos kaikille asianomaisille jo tässä vaiheessa.
Talon maalaaminen kuulostaa helpolta, mutta pikku hiljaa asian laajuus alkoi selvitä. Ensinnäkin vanhan maalin raaputtaminen on käytännössä sitä raskainta puuhaa. Tämä homma oli aloitettu jo ennen kuin rakennustelineet olivat saapuneet paikalle. Jatkuva raaputtaminen sai aikaan sen, että en pystynyt käyttämään peukaloa enää kunnolla, niin turtana se välillä tuntui olevan. Vaimo taas joutui ottamaan sormuksen pois (tällä ei ilmeisesti ollut tekemistä parisuhdeasioiden kanssa).
Aivan oma lukunsa oli sitten rakennustelineiden pystytys ja niiden siirtäminen seinustalta toiselle. Vatupassista (eli rakennustarvikevuokraamosta) tuli kuorma-auto pihalle ja laski tarvikkeet siihen nurmikolle. Tämän jälkeen auto lähti pois. Siinä sitten vähän aikaan pähkäiltiin, että mites tämä homma nyt oikein etenee. Onneksi Rauno-ukki oli paikalla, joten telineiden pystytykseen ei tarvinnut etsiä käyttöohjeita muualta.
En ole missään vaiheessa nauttinut roikkumisesta korkeissa paikoissa. Tästä huolimatta talo tuli maalata, eikä isäntä itse oikein voi laittaa hyväntahtoisia talkoolaisia yksinään niihin hommiin. Niinpä minä sain olla "urani huipulla" lähes koko projektin ajan. Vanhan maalin raaputtaminen pois hytkyävän telineen päällä oli mielenkiintoista puuhaa. Teline olisi varmasti ollut vakaampi jos olisi ollut sellainen oikea vatupassi käytössä asennusvaiheessa.
Olisiko ollut suuri vaiva ostaa sellainen? - Meni jo...
Tässä vaiheessa pitää vielä erikseen kiittää kaikkia niitä naisia, jotka ahersivat keittiössä, hoitaen siinä ohessa tuhatpäistä lapsilaumaa. Ehkei ihan tuhatpäistä, mutta silti. Talkoot eivät onnistu ilman huoltoa ja onneksi huolto pelasi erinomaisen hyvin. KIITOS, KIITOS!
Pitää vielä mainita, että säät olivat meitä kohtaan lähes liiankin suosiolliset. Viime viikolle luvattiin aika paljon ukkoskuuroja. Lähimmät menivät muutaman kilometrin päästä. Me kuitenkin vältyimme vesisateelta. Kuumaa ainakin oli, mutta niinhän se kesällä kuuluu ollakin.
Telineiden pystytystä. Osat olivat suhteellisen painavia, vaikka kuvasta sitä ei varmaan pysty päättelemään.
Jätsitauko menossa. Ylempänä minä ja alempana Veera.
Niin se maali vain rupeaa rapisemaan. Alla kuva maittavasta ruokatauosta.
Yhä ylöspäin...
"Alemman tason" hommissa pakersi Martta. Hymyssä suin onneksi.
Kun ylös asti pääsee, niin on helppo samalla tarkistaa sadevesikourujen puhtaus. Aika hyvältä näyttää...
Koko viikko oli yhtä hellettä ja vettä kului litratolkulla. Jaakko pitää autuasta juomataukoa.
Talon pohjoisseinä oli jossain mielessä helpoin, sillä aurinko ei ollut polttanut entistä maalia niin pahaan kuntoon. Raaputustyötä oli selvästi vähemmän. Sen sijaan autoluiska aiheutti sen, että telineet pitä rakentaa hieman toisella tavoin. Vainion Jaakolla riitti fysiikkaa siihen homaan.
