Nurmeksen ortodoksisessa seurakunnassa kaikki praasniekat, eli vuotuiset pyhäkköjuhlat sattuvat kesälle. Sesonki alkaa Helluntaista ja päättyy Ristin ylentämisen juhlaan 14.9. Kirkkoja ja tsasounia on seurakunnan alueella 10, joten juhlia on siinä mielessä riittävästi.
Omien lomien kannalta valitettavaa on se, että joka vuosi jää joku praasniekka väliin. Harvemmin sitä tulee kuitenkaan pidettyä lomia tismalleen samaan aikaan perättäisinä vuosina, joten en kirkkoherrana ole toivon mukaan laiminlyönyt jotain tiettyä praasniekkaa useaan otteeseen peräkkäin.
Kesäisissä praasniekoissa yksi mukavimmista piirteistä on vedenpyhityksen toimittaminen. Yli puolet pyhäköistä sijaitsee sellaisella paikalla, että vedenpyhitys elävän veden äärellä on helppo toteuttaa. Meillä on tapana toimittaa tuo vedenpyhitys ennen liturgiaa. Ilmeisesti tässä käytännössä on liikkumavaraa, sillä joissakin paikoissa vedenpyhitys toimitetaan myös liturgian jälkeen.
Vedenpyhityspaikalle siirtyminen ristisaatossa on myös tärkeä osa juhlaa. Se on niitä harvoja tilaisuuksia, joissa jumalanpalvelusta toimitetaan näkyvästi kirkon seinien ulkopuolella. Joku on joskus luonnehtinut ristisaattoa "mielenosoitukseksi". Ja onhan tämä toteamus aivan totta. Risti, ikonit ja kauas näkyvät kirkkoliput julistavat muillekin kristillistä sanomaa. Lisäksi kellojensoitto ja kirkkoveisu herättävät myös ihmisten kiinnostusta.
Olen tähän oheen liittänyt kuvia Rasimäen pyhän Johannes Kastajan praasniekasta, joka pidettiin 24.6. Tsasounan liepeillä oleva vedenpyhityspaikka on varmasti yksi maamme kauneimmista. Kerron teille lisää vielä vedenpyhityksestä ja pistän valokuviakin lisää jossain vaiheessa. Siihen asti...lämmintä kesää!
(Valokuvat: Anssi Okkonen)
