Vietämme tänään kolmatta valmistussunnuntaita, jonka tarkoituksena on johdattaa meitä Suureen Paastoon. Tätä päivää kutsutaan Tuomiosunnuntaiksi. Voimme varsin hyvin ymmärtää tämän päivän nimen kuultuamme juuri luetun evankeliumiluvun.
Mutta onko tämän päivän tarkoituksena pelotella ihmistä viimeisellä tuomiolla?
- Tästä ei kuitenkaan varsinaisesti ole kysymys. Uskonto ei voi perustua uhkailuun taikka pelotteluun, vaan se tarkoitus on kasvattaa meissä rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Voimme ymmärtää tämän sunnuntain ennemmin muistutuksena siitä, että mitkä asiat johdattavat ihmistä pelastukseen.
Tässä tapauksessa ei ole kysymys Kristuksen vertauksesta joka kannustaisi valvomaan, vaan itse tuomipäivän kuvauksesta. Meiltä todellakin tullaan kysymään viimeisellä tuomiolla, että miten olemme osoittaneet rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Ja oikeastaan tässä tapauksessa kysymys ei ole pelkästään siitä, että mitä hyvää me olemme tehneet, vaan myös siitä, että kuinka paljon hyviä asioita olemme jättäneet tekemättä.
Evankeliumiluvussa kummatkin osapuolet olivat hämmentyneinä. ”Milloin me muka olemme näin tehneet tai sitten jättäneet tekemättä?” Voidaan siis sanoa, että niin hyvät kuin pahat olivat eläneet omaa elämäänsä, ajattelematta sen kummemmin näitä tekojaan. Hyvää tehneille rakkauden osoittaminen apua tarvitsevia kohtaan oli itsestäänselvyys, kun taas pahat eivät olleet huomanneet apua tarvitsevia ollenkaan.
Todellakin, emme tee hyviä tekoja ja osoita rakkautta sen vuoksi, että saisimme siitä erillisen palkinnon tai kunnianosoituksen. Teemme sitä nimensä mukaisesti rakkaudesta, jonka osoittaminen itsessään palkitsee meidät.
Yhtä lailla suuri vaara on unohtaa kaikki muut ihmiset ja keskittyä elämään vain omaa elämää. Muistammeko Kristuksen vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siinähän tuo rikas mies ei kerta kaikkiaan edes huomannut, että tuo köyhä Lasarus oli ollut hänen porttinsa pielessä pyytämässä apua.
Tuomiosunnuntain tarkoituksena ei ole pelotella meitä tulella ja tulikivellä, vaan ennemmin sen tarkoituksena on muistuttaa, että ympärillämme on paljon ihmisiä jotka tarvitsevat meidän apuamme. Meidän rakkautemme toisia kohtaan on pelastuksemme edellytys. Jos meissä ei ole tuota rakkautta, niin silloin tämän päivän opetus saattaa tuntua enemmän kuin pelottavalta.
Suuren paaston valmistussunnuntait ovat kirkkovuoden arvokkainta aikaa. Kristuksen vertaukset fariseuksesta ja publiaanista sekä tuhlaajapojasta; muistutus viimeisestä tuomiosta ja lopulta vuorisaarnan opetus paastoamisesta ja sovinnon tekemisestä ovat evankeliumin helmiä.
Voisi jopa todeta, että suuren paaston valmistussunnuntaiden evankeliumiluvut ovat paljon puhuttelevimpia kuin itse paastosunnuntaiden luvut. Vai voimmeko väittää, että muistaisimme jotain erityistä esimerkiksi Gregorios Palamaksen tai Johannes Siinailaisen sunnuntaipäivistä?
Miksi sitten nämä valmistussunnuntait ovat sisällöltään jossain mielessä arvokkaampia, kuin itse paastosunnuntait. Tähän asiaan on hyvä etsiä rinnastusta jokapäiväisestä elämästä. Ajatellaan vaikkapa autolla ajamista. Meille ei anneta ajokorttia ja sitä kautta ajolupaa, ennen kuin olemme osoittaneet pystyvämme ajamaan. Meille annetaan opetusta ja vaaditaan tiettyjä taitoja, ennen kuin voimme itsenäisesti lähteä liikenteeseen.
Sama asia on suuressa paastossa. Meille tarjotaan parasta mahdollista opetusta ennen paaston alkua, jotta sitten osaisimme paastota oikein. Opetuksen sanoma on sisällöltään seuraava:
- Meiltä edellytetään publikaanin nöyryyttä ja samanaikaisesti meidän tulisi osata paeta tuota fariseuksen omahyväisyyttä.
- Meiltä edellytetään tuhlaajapojan mielenmuutosta, jotta voisimme ottaa suunnaksi Isän Jumalan kodin.
- Meiltä edellytetään sellaista rakkautta, että osaamme huomioida kaikki lähimmäisemme, jotka tarvitsevat meidän apuamme. Yhtä lailla meidän tulisi muistaa, ettemme eläisi liian itsekeskeisesti ja unohtaisi avuntarvitsijoita.
- Meiltä edellytetään oikeanlaista henkeä paastoon, jotta emme tekisi sitä puhtaasta ulkokultaisuudesta. Lisäksi paaston pitäisi alkaa puhtaalta pöydältä siten, että olemme tehneet sovinnon lähimmäistemme kanssa.
Kun pidämme nämä Kristuksen opetukset mielessä ja yritämme noudattaa niitä, niin voimme sanoa, että olemme oikealla tavalla valmistautumassa suureen paastoon, joka kaikessa johdattaa meitä kohti Jumalaa.
KUVA: Anna Verikov
Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.
Olkaa hyvä!
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.
Olkaa hyvä!