Meillä ihmisillä on paha taipumus nostattaa omaa itsetuntoaan muiden kustannuksella. Käytännössä tämä käy ilmi siinä, että toisen vilpitön kehuminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta haukkuminen sitäkin helpompaa.
Tuota haukkumista harvemmin toteutetaan kasvokkain. Paljon on kuitenkin niitä keinoja joiden avulla toisen selän takana voidaan puuhastella kaikkea mahdollista. Aion tässä tilanteessa keskittyä ainoastaan siihen, että millaisia tuntemuksia toisen ihmisen menestyminen monesti herättää.
Otan seuraavana pienen lainauksen evankeliumista, jossa Johannes Kastajan opetuslapset tulivat hänen luokseen sanoen:
"Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvä todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen."
Tähän Johannes vastasi vertauksella: "Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen." (Joh. 3:26,29)
Lähes samankaltainen tilanne syntyi, kun Jeesuksen opetuslapset tulivat hänen luokseen sanoen: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme.
Mutta Jeesus vastasi: Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne." (Luuk. 9:49-50)
Edellä olevat lainaukset liittyvät omaan kokonaisuuteensa, mutta niistä heijastuu kuitenkin tuo inhimmillinen epäluulo siitä, että oma arvo huononee samassa suhteessa kuin toisen menestys kasvaa. Onko tässä maailmassa sitten olemassa jokin menestyksen vakio, jolloin toisen menestyminen napsii lasikuulia pois minun pussistani?
Terve kilpailu on hyväksi, sillä tuolloin kukaan ei jää lepäämään turhan pitkäksi aikaa omaan poteroonsa. Terveeseen kilpailuun kuuluu oman itsensä kehittäminen. Sen sijaan epäterveessä kilpailussa ei keskitytä enää omaan suoritukseen, vaan enemmänkin toisen osapuolen halventamiseen. Esimerkiksi urheilussa ja politiikassa puhutaan reilusta pelistä.
Tärkeintä meidän kristittyjen kannalta on se, että me emme sorru epäterveeseen kilpailuun. Jokaisen yksittäisen kristityn menestys on kaikkien etu. Sen sijaan sisäisen eripuran luominen ja haukkuminen on kaikkien tappio! Tämä sääntö pätee niin seurakunnan kuin koko kirkkokunnankin tasolla.
