"Koti, uskonto, isänmaa. Niitä pidettiin suomalaisina perusarvoina ennen.
Sitten tulivat EU, globalisaatio ja internet, jotka muuttivat käsitystä isänmaasta. Myös suhde uskontoon alkoi höltyä. Jäi koti, johon suomalainen linnoittautui ja teki olonsa elektroniikan keskellä mahdollisimman mukavaksi. Sieltä hänen kelpaa seurata maailman tapahtumia median välityksellä, turvallisen etäisyyden päästä.
Koti, mukava elämä ja virtuaalinen kansainvälisyys. Siinä arvot, joihin suomalainen tänä päivänä nojaa."
Lainaus 13.9.2009 verkkohesarin kirjoituksesta. (linkki)
Vaikuttaa todellakin siltä, että ihmiset viettävät tänä päivänä enemmän aikaa neljän seinän sisällä. Digiaikaan kuuluu se, että mahdollisimman moni asia myös hoidetaan digitaalisesti. Ilmeisesti pohjalla on myös se hedonistinen ajattelu, että kaiken pitää olla mahdollisimman vaivatonta. Uuno Turhapuron jääkaappi sohvan (tai tietokoneen) vierellä näyttää olevan nykyihmiselle se toimivin ratkaisu. Enää kuuluu kysymys, että tuleeko meistä myös Uuno Turhapuron näköisiä?
Käyhän suomalainen toki ulkonakin. Esimerkiksi koululaiset eivät voi hoitaa (ainakaan vielä) koulunkäyntiä kotoa käsin, joten raitista ilmaa pitää haukata sen koulumatkan verran. Tällöinkin on mahdollista paeta luonnon ääniä pistämällä kuulokkeet korviin. Koska tuo koulumatkan käy niin kovasti voimille, niin pitäähän sitä vielä vähintään yksi energiajuoma vetäistä matkaevääksi.
Aikuiset käyvät turvallisesti autollaan töissä, joten käytännössä se tarkoittaa 5 metriä kotiovelta autolle ja jopa 50 metriä työpaikan parkkipaikalta töihin.
Kommunikointi tapahtuu turvallisesti tietokoneen välityksellä. Myös mielipiteet ilmaistaan tällä tavoin, kuten minä nyt teen tätä blogia kirjoittaessani.
Tutkimus osoittaa myös sen tosiasian, jonka olen omassa työssäni huomannut jo monta kertaa. Ihmisten uskonnollisuus on muuttunut passiivisemmaksi. Kirkkoon meneminen nähdään liiaan suurena ja kenties tarpeettomana ponnistuksena. Onhan sitä väläyteltä näitä virtuaalikirkkoja netin välityksellä. Mielestäni täysipainoista hengenruokaa voi nauttia netin välityksellä yhtä paljon kuin oikeaa ruokaa. Eli se ei voi mitenkään korvata todellista osallistumista jumalanpalvelukseen. Virtuaalikirkko olisi taas yksi myönnytys aikamme hedonistiselle sohvaperunalle.
Mikäs sitten neuvoksi? Pitääkö tyytyä siihen, että maailman meno nyt on tällaista?
- Ei tarvitse. Tässä pitäisi vain ajoissa pystyä osoittamaan, että kaikki hyvät ja autuaaksi tekevät asiat eivät tulekaan loputtoman mediavirran mukana. Me emme vielä pysty täysin sanomaan, mitkä ovat digiajan seuraukset. Ainakin lastenpsykologit ovat huolissaan tietynlaisesta kehityksestä.
Ajassa ei tarvitse välttämättä palata taaksepäin, mutta voisi silti hieman miettiä, että mitkä asiat ovat ihmiselle hyväksi ja mitkä ei. Kannattaa muistaa sekin, että Uuno Turhapuro vietti aikaansa myös ulkona ja ihan luonnon keskellä. Olemmeko löyneet laiskuudessa Uunonkin laudalta? Kas, siinäpä kysymys.
