Sanoin hänelle, että jossain mielessä kadehdin pappia, joka pääsee eläkkeelle. Tämä sen vuoksi, että eläkkeellä pappi voi edelleen toimittaa kaikkia jumalanpalveluksia ja käydä katsomassa ihmisiä varmasti niin paljon kuin haluaa. Tämä puoli on papin työssä parasta antia. Sen sijaan virastojutut ja toimintakertomukset yms. ovat sitten onneksi menneen talven lumia.
Mutta kyllä jokainen pappi on eläkkeensä ansainnut. Ehkä ulkopuolisen silmissä pappi vain toimittaa viikonloppuna palvelukset, istuu virastossa pari tuntia ja sitten vetää lonkkaa loppuajan. Harhaluulo!
Siihen työhön kuuluu jatkuva päivystys virallisia vapaita lukuun ottamatta. Kännykkäaikakautena tavoitettavuuden oletetaan olevan lähes 100% tasolla. Sähköpostiin oletetaan myös vastausta mielellään samana päivänä.
Työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen on myös vaikeaa. Perhe on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, mutta tietyin ehdoin. Jos tulee äkkilähtö, niin silloin perhe saa odottaa. Papin työajattomuus luo epäsäännöllisen työrytmin, joka tuo mukanaan kaikkea. Tai ehkä olisi helpompi sanoa, että vie mukanaan kaikkea.
Oletetaan, että kauan kaivatut ystävät ja sukulaiset ovat tulossa viikonloppuna käymään. Tervetuloa vaan meille kylään! Tosin, pidän perjantai-iltana esitelmän, josta suoriudun kotiin noin klo 20.30. (Joku voisi kysyä, että miksi juuri perjantai-ilta? Se nyt on ainoa ilta, jolloin vaimo ei ole iltatöissä ja voi olla lasten kanssa. Tällöin miehellä on varaa olla kotoa pois omissa töissään...tai ainakin niin, ettei lapsia tarvitse jättää iltahoitoon.) Niin, ja sitten lauantaipäivä menee hautajaisten ja parin muun jutun parissa. Tulen kotiin klo 20.30. Sunnuntaiaamuna klo 8.00 töihin ja kotona noin klo 13.
Niin, missäs ne meidän vieraat ovat? Ai, lähtivät jo takaisin Joensuuhun? Kas, kas... mikseivät vieraat tulleet sitten viikolla, kun on enemmän aikaa? Ai niin, silloinhan muut ihmiset ovat töissä.
Monia armorikkaita vuosia isä Kaleville ja kaikille eläkkeellä oleville ja siirtyville papeille! Totisesti, totisesti he ovat kauan kaipaamansa vapaan ansainneet!
