Vanhusten hoitoon liittyvät asiat ovat olleet aika paljon esillä viime päivinä. Täytyy nyt myöntää, että en ole kovin tarkkaan näitä lehtijuttuja lukenut. Ilmeisesti kysymyksessä ovat törkeät laiminlyönnit ja kyseenalaiset toimenpiteet vanhustenhoidossa. En kiistä etteikö näin ole.
Mutta ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen liittyen yleisesti vanhustenhoitoon. Ensinnäkin, kukapa meistä haluaisi muuttaa pois kotoaan. Ja ennen muinoin näin ei tarvinnut edes tehdä, sillä sukulaiset asuivat vieri vieressä. Aina löytyi joku, joka hoitaisi ikääntyneetkin perheenjäsenet. Tämä samainen periaate on muuten valloillaan aika laajasti kaikkialla maailmassa.
"Sivistyneissä" länsimaissa vain on totuttu siihen, että pienet lapset tungetaan suoraan rintaruokinnasta päiväkotiin ja vanhukset taas sopivassa tilanteessa hoitokotiin. Aina löytyy tietysti poikkeuksia, mutta pääpiirteittäin homma on toimii tällä tavoin.
Taustalla on tietysti se ajattelu, että eihän kukaan jaksa normaalin työpäivän lisäksi hoitaa vielä muitakin. Kaupunkiasuminen luo tietysti myös omat puitteensa verrattuna maaseutuun, mutta ulkoimalla tämäkin näyttää onnistuvan. Ehkä suurin ongelma on kuitenkin raha!
Kun halutaan säästää niin ryhmäkoot suurenevat. Tämä on jo koulumaailmasta tuttu juttu. Pienet koulut lakkautetaan ja oppilaat lakaistaan suurempiin kasoihin. Kunnallisessa vanhustenhoidossa on sama tilanne. Ei ole mitenkään uutta, että vuodeosastojen sviitit ovat täynnä ja porukkaa pitää laittaa käytäville. Ja kun pitää säästää, niin ei sitä henkilöstöäkään voida palkata lisää.
Eli henkilökunta on aika kurjassa tilanteessa. Hoitoala on kutsumustyötä, mutta jossain se hyvän maun raja kulkee, kun töitä puskee päälle enemmän kuin kykenee tekemään. Tämän lisäksi omaiset käyttävät henkilökuntaa ukkosenjohdattimina, kun homma ei mene niin kuin pitää. Veronmaksajina me vaadimme hyvää hoitoa, mutta voiko työntekijä sille mitään? Varmasti kuka tahansa hoitaja riemusta kiljuen näkisi palkattavan lisää porukkaa osastoille ja laajammat tilat toimia. Valitettavasti tämä ei ole mahdollista ja sitten vielä annetaan palautetta, johon ei itse voi vaikuttaa mitenkään.
Jos meissä suomalaisissa olisi vähääkään todellista vaikuttamisen henkeä, niin edeskuntatalon edessä olisi enemmän kuin 100 hengen mielenosoituksia. Mutta on helpompi käydä rähisemässä hoitohenkilökunnalle ja vilkaista mummoa siinä samassa viiden minuutin verran. Sitten onkin jo kiire kotiin katsomaan Salkkareita.
