Opetuspuhe profeetta Elian päivänä

Opetuspuhe on pidetty Juuassa vuonna 2007

Kirkkomme viettää tänään pyhän profeetta Eliaan muistopäivää. Pyhä Elia on yksi tunnetuimmista ja rakastetuimmista pyhistä ortodoksisessa maailmassa. Varsinaisesti päivän Evankeliumi ei hänestä henkilökohtaisesti kerro mitään, sillä hänhän eli Vanhan Testamentin aikaan. Kuitenkin, aattoillan ehtoopalveluksessa luetut lukukappaleet, eli parimiat kertovat hänen elämästään paljon.

Pyhä Elias eli ja vaikutti 800 vuotta ennen Kristusta. Tuohon aikaan Israelin kansa oli jälleen vieraantunut todellisen Jumalan tuntemisesta ja he palvoivat kaikenlaisia epäjumalia. Kenties tunnetuin näistä epäjumalista oli Baal, jonka kannattajia vastaan Elia nimenomaan taisteli.

Profeettaa Elias sai tuntea myös hyvin läheisesti Jumalan läsnäolon. Ensimmäisessä Kuningasten kirjassa kerrotaan kuinka Elia sai Horebin vuorella Herralta sanan, että tämä oli tuleva kulkemaan siellä Eliaan ohitse. Ensin nousi raja ja mahtava myrsky, joka repi vuoria rikki, mutta Herra ei ollut tuossa myrskyssä. Tämän jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut siinäkään. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa ja silloin Herra tuli Eliaan luokse. [1. Kun. 19:11-13]

Edesmennyt venäläinen pappi isä Alexander Men on verrannut tätä profeetta Eliaan Jumalan kohtaamista myös Kristuksen maanpäälliseen työhön seuraavasti:

"Kuninkaiden kirjassa kerrotaan, kuinka profeetta Elia odotti Herran kunnian ilmestymistä. Tuli loimusi, myrsky raivosi ja maan järähtely vavisutti ympäristöä, mutta Jumala ei ollut niissä. Vasta kun hehkuvan kuumassa autiomaassa alkoi puhaltaa vieno, viileä tuulenhenki, profeetta tunsi Jumalan läsnäolon.

Jotain samankaltaista tapahtui myös pyhässä historiassa. Odotettiin katastrofeja ja putoilevia tähtiä, mutta maan päälle syntyi lapsi, joka oli yhtä heikko kuin kaikki maailman lapset. Odoteltiin taivaallista sankaria, joka tuhoaisi viholliset, mutta maailmaan tulikin nasaretilainen kirvesmies, joka kutsui luokseen kaikkia työn ja kuormien uuvuttamia. Odotettiin mahtavaa Messiasta ja hirmuista Jumalan ilmestymistä, mutta maailma näki väheksytyn jumalihmisen, joka oli ottanut maallisen muodon, oli lihaa ja verta..." (Men, Ihmisen Poika s.169)

Edellä oleva viittaa hyvin suorasti siihen tosiasiaan, että Kristus tuli ihmisten luokse nöyränä ja lempeänä Vapahtajana. Hän antoi meille esikuvan siitä, että meidän ei tarvitse omassa uskossamekaan pitää aina suurta meteliä tai yrittää tehdä suuria ja järisyttäviä asioita. Meidän tulee parantaa maailmaa, mutta tämä tapahtuu yleensä hitaasti ja suurella kärsivällisyydellä.

Kristityn tehtävänä on lempeydellä ja nöyryydellä tehdä lähetystyötä. Tällä tavoin hän kutsuu myös muita ihmisiä luokseen. Kirkkomme puhuu myös "Jumalan kantajista". Sellaisista pyhistä hiljaisuudessa ja suurella nöyryydellä kantavat Kristuksen Kirkkoa ja kutsuvat omalla työllään ihmisiä Kristuksen luokse. Tällaiset pyhät ovat meille ensisijaisena esimerkkinä kaikessa hyvässä.

Pyhä profeetta Elias sai kohdata Jumalan. Varmasti mekin haluaisimme hyvin näkyvästi päästä osalliseksi Jumalan kohtaamisesta. Mutta meidän täytyy yhtä lailla muistaa se, millä tavoin tämä kohtaaminen tapahtui Eliaankin kohdalla.

Jumala ei puhuttele meitä välttämättä suurin ja mullistavin tapahtumin, vaikka usein juuri sitä me Jumalalta odotamme. Me saatamme pyytää Jumalalta järisyttäviä ihmeitä, jotta uskoisimme Häneen vankemmin. Kuitenkaan tämä ei ole sitä millä me Jumalan kohtaamme.

Jumala puhuttelee meitä Pyhässä Hengessään, siinä "hiljaisessa huminassa", jota pyhä profeetta Eliaskin pääsi todistamaan. Kun me täydestä sydämestämme rukoilemme Jumalaa ja, niin silloin Pyhä Henki alkaa vaikuttaa voimallisesti meissä; ja silloin me myös tunnemme Jumalan läsnäolon.

Jumalan läsnäolon todistamista on myös tämä pyhä liturgia. Me rukoilemme Jumalalta, että Hän "lähettäisi meille jumalallisen armonsa ja Pyhän Hengen lahjan". Ja tässä liturgiassa me todella tulemme osalliseksi kaikesta tästä, kun osallistumme Herran Pyhästä Ehtoollisesta.

Jo edesmennyt Yhdysvalloissa vaikuttanut opettaja isä Alexander Schmemann on sanonut Herran Pyhästä Ehtoollisesta seuraavaa:

"--Eukaristia on Kirkon liittymistä Herransa iloon. Siihen iloon se yhtyy niin, että se voi olla sen todistajana maailmassa. Se on todella Kirkon varsinainen kutsumus, sen oleellinen liturgia, sakramentti, jonka kautta Kirkosta tulee se, mitä se on. 

--Ehtoollisella ja sen kautta meistä ei ainoastaan tule yksi ruumis ja yksi henki, vaan me palaamme siihen yhteenkuuluvuuteen ja rakkauteen, jonka maailma on kadottanut. 

--Ei kukaan ole ollut 'kelvollinen' tulemaan ehtoolliselle, ei kukaan ole ollut kyllin valmistautunut siihen. Tässä kohden haihtuu ja hajoaa kaikki ansioituneisuus, kaikki hurskauden ja hartauden saavutukset. Elämä tulee meille jälleen lahjana, ilmaisena Jumalan lahjana. Tästä syystä ortodoksisessa kirkossa nimitämme eukaristian aineita pyhiksi lahjoiksi. 

--Sen vuoksi on suurinta nöyryyttä ja kuuliaisuutta ottaa lahja vatsaan, vastata kutsuun myöntävästi iloisena ja kiitollisena. Emme voi tehdä mitään, mutta eukaristiassa meistä tulee kaikkea  sitä, mitä Jumala jo iankaikkisuudesta on tahtonut meidän olevan." (Schmemann, Maailman elämän edestä, s.30-31, 52-53)

"Kehdosta hautaan" - KASTE

Nurmeksen ortodoksisessa seurakunnassa järjestettiin 24.11.2012 sävelhartaus (Juuassa, Valtimolla ja Nurmeksessa). Sävelhartaudessa lauloi seurakuntamme kirkkokuoro kanttori Maria Verikovin johdolla. Sävelhartauden yhteydessä kerroin ortodoksisen kirkon pyhistä toimituksista. Teemana oli "Kuinka ortodoksinen saattelee ihmistä kehdosta hautaan".
Idea tällaisen sävelhartauden järjestämiseen tuli kanttori Juhani Matsilta, joka on toteuttanut sitä Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa. Aion nyt laittaan blogiini tekstejä niistä asioista, joista kerroin tuolla sävelhartaudessa. Siinä tilanteessa puhuin huomattavasti suppeammin ja osittain alla olevasta tekstistä poiketen. Toivottavasti näistä teksteistä on hyötyä kaikille niille, joita kiinnostaa ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset. Sävelhartaus on myös audiotallennettu ja toivon, että äänityksen laatu osoittautuu julkaisekelpoiseksi.
Haluan lopuksi vielä kiittää Nurmeksen ortodoksisen kirkkokuoron laulajia, jotka uhrasivat sapattipäivänsä lähimmäistensä iloksi ja Jumalan kunniaksi.

 
 
KASTE
Kristus on omakohtaisella esimerkillään osoittanut meille kasteen tärkeyden. Hän otti Johannekselta kasteen vastaan ennen julistustyönsä alkua ja viimeisenä ohjeena ennen taivaaseenastumista Hän käski opetuslasten kastaa ja välittää antamaansa opetusta eteenpäin.

Kasteessa ihmisestä tulee Kristuksen seuraaja ja kristitty. Se ei tarkoita vaivoista vapaata ja helppoa maallista elämää, vaan se tarkoittaa sitä että ihminen pyrkii kaikessa elämän Jumalan tahdon mukaista elämää. Uskomme siihen, että Jumalan tahdon mukaan elävä ihminen on kaikissa toimissaan hyvä ihminen. Pieni lapsi ei tietenkään osaa elämässä olevia valintoja tehdä, vaan tästä hengellisestä kasvatuksesta vastaavat nimenomaan lapsen kummi ja vanhemmat. Ortodoksiseen kirkkoon kastettavalle tai liitettävälle riittää yksi ortodoksiseen kirkkoon kuuluva kummi.

Me monesti miellämme kummin henkilönä, joka on lapsen vanhempien hyvä ystävä ja jolle nyt suodaan tämä kunniatehtävä. Kummin velvollisuutena nähdään se, että tämä tuo tai lähettää lahjan kummilapsensa syntymäpäiville. Kummeus on kuitenkin paljon enemmän. Kummia valittaessa hengellisillä asioilla on kaikkein suurin merkitys. Pitää ajatella, että kenestä olisi minun lapselleni suurin hengellinen hyöty? Ketkä pystyvät johdattamaan lasta kirkon yhteyteen? Kummin ensimmäinen ja kaikkein tärkein tehtävä onkin rukoilla oman kummilapsensa puolesta. Kummin tehtävä kestää läpi elämän.
Aikuisiällä ortodoksisuuteen liittyvä ihminen etsii itselleen myös kummin. Tässä yhteydessä korostuu nimenomaan se, että seurakuntaan liittyvällä on tukihenkilö seurakunnan sisällä, joka johdattaa hänet seurakunnan elämään, mutta yhtä lailla uskonmukaiseen elämään. Oma kummi pystyy auttamaan myös monissa asioissa. Seurakunnasta löytyy kyllä pappi, mutta monesti käy niin, että kummia on helpompi lähestyä kuin pappia, oli se pappi sitten millainen tahansa.

Itse kastetoimitus alkaa vedenpyhityksellä. Vesi on elämisen kannalta oleellisin asia. Se uudistaa ja pitää yllä elämää, mutta se pystyy myös hukuttamaan ja tuhoamaan.
Juutalaisuudessa kaste oli enemmänkin rituaalinen puhdistusmeno. Kristus antoi kasteelle kuitenkin aivan uuden merkityksen. Kaste on vanhan ihmisyyden hukuttamista ja syntymistä uuteen ihmisyyteen, jonka keskipisteenä on ylösnoussut Kristus. Ihmisestä tulee kasteen kautta kristitty ihminen, joka on Kristuksen puolella ja Hänen seuraajansa. Kristuksen varsinainen maanpäällinen julistustyö alkoi hänen omasta kasteestaan ja päättyi opetuslapsille annettuun kastekäskyyn, ennen taivaaseen astumista:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)

Pappi kastaa lapsen kolmesti veteen ja ojentaa lapsen takaisin kummille / äidille. Tämän jälkeen lapsi kuivatetaan ja puetaan kastepukuun ja hänelle annetaan kaularisti, jolloin lausutaan myös nämä Jeesuksen sanat: ”Joka tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

Kastetta seuraa mirhavoitelun sakramentti, jossa ihminen ottaa vastaan Pyhän Hengen armolahjan. Aikuisiällä ortodoksiseen kirkkoon liittyvän kannattaa muistaa, että lapsena saatu kristillinen kaste (”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” sekä tietysti vettä käyttäen) on riittävä, eikä sitä toimiteta toistamiseen. Tällainen henkilö liitetään ortodoksiseen kirkkoon ainoastaan katumuksen sakramentin ja mirhavoitelun kautta. Tämä mirhavoiteella voitelu on ortodoksisen kirkon konfirmaatio, vahvistus, jossa jo muutaman kuukauden ikäisestä lapsesta tulee  täysivaltainen (mutta ei äänivaltainen) seurakunnan jäsen. Mirhallavoitelussa pappi voitelee siveltimellä ristinmerkillä lapsen, kuten öljyvoitelussa. Tällöin hän käyttää kuitenkin mirhaöljyä, jonka on patriarkka siunannut Pyhän Hengen armolahjan välittämiseksi. Papin voidellessa mirhaöljyllä, hän sanoo joka kerralla ”Pyhän Hengen lahjan sinetti”. Ympärillä oleva seurakunta vahvistaa tämän sanoen jokaisen kerran jälkeen ”Amen”, joka tarkoittaa ”totisesti näin on”.

Ortodoksiseen perinteen kuuluu myös kirkottaminen. Kirkottaminen on juutalaisuudesta säilynyt perinne tuoda lapsi neljäntenäkymmenentenä päivänä temppeliin. Äidille ja lapselle annetaan näin synnytyksen jälkeen 40 päivää*) aikaa levätä ja olla hyvin omintunnoin poissa kirkosta. Tämä ei siis tarkoita sitä, etteikö jo aiemmin voisi tulla kirkkoon. Kirkottamisessa luetaan joitakin rukouksia, mutta sen pääpaino on Ehtoollisessa, johon seurakunnan uusi jäsen osallistuu ensimmäisen kerran ja ensimmäisten joukossa. Jos kummi on paikalla, niin hänen tehtävänä olisi viedä lapsi vastaanottamaan Ehtoollista. Kirkkoon tuomisen merkitystä ei sovi väheksyä, sillä se on myös usein seurakuntalaisten ja seurakunnan uuden jäsenen ensikohtaaminen. Seurakunta on yhteisö, joka iloitsee jokaisesta uudesta jäsenestään. Aiemmin itse kastetoimitus oli erottamattomassa yhteydessä liturgiaan. Joissakin seurakunnissa onkin pyritty elvyttämään kasteliturgiaa, jossa nimensä mukaisesti kaste toimitetaan liturgiassa. 

*) Monesti vasta itse kastekin toimitetaan yli 40 päivän kuluttua synnytyksestä. Henkilökohtaisesti olen soveltanut tässä 40 päivän perinteessä sitä, että kasteen jälkeen lapsi pitää tuoda 40 päivän sisällä kirkotettavaksi ja osallistumaan Herran Pyhästä Ehtoollisesta.
 

Kuvakuulumisia ennen suurta juhlaa

Liturgia Valtimolla (kuva: Anssi Okkonen)

Diakoni Jyrki Moilanen Suuren perjantain ehtoopalveluksessa Nurmeksessa

Suuren lauantain liturgian saatoo Juuassa (kuva: Martta Pietarinen)

Ehtoollinen S:n lauantain liturgiassa Juuassa (kuva: M.P.)

Kuvakuulumisia seurakunnantarkastuksesta

Pietarin ja Paavalin kirkko tammikuisena päivänä

Hallinnon tarkastusta seurakuntasalissa (Paavo Kokotti, Outi Vasko ja Timo Mäkirinta)

Isä Timo Mäkirinta tutustuu seurakunnan valokuvanäyttelyyn Juuan kirjastossa

Tutustumista Juuan tsasounan esineistöön.

Lahja Kirjavaisen (oik.) lahjoittamia ehtoollispeitteitä oli näytteillä Juuan tsasounassa.

Ylidiakoni Paavo Kokotti kertoo kuulumisia Juuan seurakuntasalissa.